(67) Joroisten puolimatkan triathlon: 5:39:40

Joroisten puolimatka meni ennakko-odotuksia paremmin, vaikka uinti sekä vaihtoajat jättivät hampaankoloon aikas paljon. Alla yhteenvetona tulokset, jonka jälkeen tarinaa tuntemuksista ja lopuksi vähän dataa Suunnosta.

• Uinti 1,9K, 0:52'23''
• T1 (eli vaihto 1 uinti-pyörä) 9'25''
• Pyörä 90K, 2:53'06''
• T2 (eli vaihto 2 pyörä-juoksu) 5'39''
• Juoksu 21,1K 1:39'07''

Nämä tulokset ovat yhdiste omista väliajoistani sekä järjestäjän ajoista. Järjestäjä ei saanut minulle T1-aikaa eikä pyöräaikaa. Mutta koska tiedän, että oma T1 on tarkka, niin pyöräajan voi laskea aika helposti.

Valmistautuminen

Matkustin uintitreenikaverin kanssa paikan päälle hyvissä ajoin jo perjantaina. Olimme paikalla kuuntelemassa kello 16 kisainfon, jonka jälkeen ilmoittautuminen. Sitten syömään. Vähän ennen yhdeksää veimme pyörät ja juoksuvehkeet vaihtopaikoille. Nukuimme yön paikallisen Jari-Pekan liikenneaseman pihalla. Levoton yö, rekkameteli herätteli vähän väliä.

Aamulla herätys kello 6:45, jonka jälkeen Jari-Pekalle aamupalalle. Tämän jälkeen siirtyminen kisakeskukseen, josta siirryttiin bussilla Valvetusjärvelle uintiosuuden lähtöön.

Uinti ja T1

Uinti meni siis todella heikosti. Jouduin aloittamaan aallokossa rintauinnilla ja minulta kesti 20 minuuttia päästä rytmiin. Huomasin ns. takasuoralla, että nyt alkaa menemään, ja olo oli niin hyvä, että katsoin oikein kellosta ajan, jotta tiedän, minkä ajan jälkeen alkoi uinti kulkea. Tätä autuutta kesti kolme minuuttia, jonka jälkeen käännyttiin lähes vastatuuleen. Aallot löivät välillä ylitse ja jouduin uimaan varmaankin 300-400 metriä ns. pystyrintaa, jottei paniikki iskisi. Tässä vaiheessa jouduin kyllä kaivamaan kaikki henkiset voimavarani, etten keskeyttäisi. Luulen, että onneni oli se, että lähin vene oli 200 metrin päässä ja joutuisin kuitenkin uimaan ennnen kuin se tulisi nostamaan minut ylös. Niinpä jatkoin eteenpäin.

Veto kerrallaan. Muutama veto vapaauintia, pystyrintaa, että saa hengen tasottumaan ja paniikin pois, ja jälleen muutama veto vapaauintia. "Ei ole terveen ihmisen hommaa.", kävi kyllä  mielessä monta kertaa. Minkä saa ihmisen haastamaan itsensä tällä tavalla? Näin myöhemmin mietittynä tulee mieleen, että ei ne sateiset päivät, kun jää sohvalle makaamaan jätä minkäänlaista muistiraitaa. Valvetusjärven "metriset" aallot seuraavat minua pitkään.

Kun pääsin rantaan ja vilkaisin kelloa, niin se oli kuin Valvetusjärven aallon isku vasten kasvoja. 52 minuuttia! Odotin 40 tai vähän alle, mutta yli 50!!! Vaikka lähdin kisaan enemmän treenitarkoituksessa kuin aikaa hakemaan, niin tämä kyllä masensi. En pitänytkän sitten mitään kiirettä vaihdossa. Rimpuilin aikani mitä ihmeellisimmissä asennoissa märkäpukunikin kanssa. Kävin myös rauhassa vessassa ensimmäisellä V1:llä (vessakäynti 1) tyhentämässä osan nielemästäni järvestä.

Pyörä ja T2 

Pyörä lähti liikkeele Duff-miehen perässä. Joroisten kisojen vakiokalustoon kuuluu ilmeisesti kisaaja, jolla on Duff-miespuku. Tämä saa mielen aina iloiseksi. Seurailinkin Duff-miestä ensimmäiset neljä kilometriä. Tämän jälkeen hain omaa rytmiä, joka yllättävää kyllä näytti olevan reipas 30 km/h. En uskaltanut aluksi mennä ihan sitä vauhtia mitä olisi pystynyt, vaan himmailin hieman.

Matkan edetessä aloin kuitenkin 10 kilometriä kerrallaan ajamaan vajaaseen 20 minuuttiin. Noin 19'-19'30'' menivät kymppikilometrit.  Samoin huolehdin, että 20 minuutin välein nappasin urheilugeelin, jotta energiat ja mieliala pysyisivät hyvänä. Ensimmäinen 45 kilometrin kierros meni suhteellisen kivuttomasti ja henkisesti helpoin hieman myötätuulisempi pätkä sattui kierroksen loppuun.

Toisella kierroksella nielty järvi ja urkkajuoma pakottivat V2:seen. Näin taas muutama minuutti tuhraantui siihen. Nyt sitten iski myös se sisäinen kilpailija ja lähdin polkemaan hieaman kovempaa. Ajattelin, että minun on  ajettava kiinni ne ihmiset, jotka olivat edelläni juuri ennen pysähdystäni. Kahden minuutin kiinni ajaminen on kovaa hommaa, mutta huomasin kuitenkin, että keskinopeuteni pysyi yli 30 km/h pysähdyksestäni huolimatta. Tämä nosti mielialaa kummasti.

Kaikkiaan, jos oikein ystävällisesti itseään kohtaan laskee ja vähentää tuon V2:sen, niin pyörälyn keskivauhdiksi tulee 31,5 km/h, joka on vallan mainio minulle.

Toinen vaihto menikin sitten ilman sen suurempia tunarointeja, ja pääsin nopeasti juoksureitille. Tosin tässäkin vaiheessa järvi ja urkkajuoma muistuttivat, että edessä olisi V3.

Juoksu

Heti juoksun alkuun jouduinkin kaartamaan ensimmäiseen vessaan noin 1,5K kohdalla paikalliseen vanhaintalon aulaan. Otin pysähdyksen rauhallisesti ja käytin siihen aikaa 3 minuuttia.

Tämän jälkeen alkoi juoksu tosissaan. Aluksi jalat olivat tietenkin pyöräilystä kankeana ja vasen pohje oli varsin puuduksissa. Pystyin kuitenkin nostamaan vauhtini 4'45'' pintaan. Kahden kierroksen jälkeen jalat aukenivat ja pystyin vetämään kierrokset alle 4'30'' vauhtia. Jälleen, jos laskee oikein ystävällisesti ja vähentää V3:sen ajasta (3 min.), niin ajaksi puolimaratonille 1:36'09'' ja  juoksuvauhdiksi 4'34''. Tosi tyytyväinen olen kyllä tähän (ja laskutapaani).

Loppuaika 5:39'40'' kaiken kaikkiaan täytyisi tyydyyttää varsin paljon, mutta aina jää niitä muttia. Paremmalla valmistautumisella, tankkaamisella, nopeimmilla vaihdoilla jne...

Dataa Suunnosta

Keskisyke koko matkalla 146 bpm. Tuossahan ei ole uinnista sykettä, enkä tiedä miten Suunto tämän kohdan laskee taikka yhdistää keskiarvoon. Pyöräilyn keskisyke oli 134 ja korkeimmillaan käytiin varmaan 160 lyönnin nurkilla. Tätä ei voi Suunnosta tarkistaa, kun se välillä näytti piikkejä jopa 193 lyöntiä minuutissa. Nämä eivät pidä paikkaansa, vaan ovat  jonkin sortin kosketushäiriöitä. Juoksun keskisyke oli 164 ja huipussaan kävi 178. Viimeisen kympin pääsin luukuttaan tosissaan ja syke pysyi hyvin siellä 170 lyönnin yläpuolella.

Täältä voi käydä katsomassa koko harjoituksen.