Dolichos 2018

Dolichos 2018 -kisasta muodostui onnistunut kokonaisuus, jossa ei suurempia pulmia matkan varrelle tullut. Dolichos juostiin nyt 7. kerran. Lähtö tapahtuu Delfistä ja maali sijaitsee Olympoksessa. Matkaa kertyy yhteensä 255 kilometriä. Lähtö tapahtuu iltapäivällä kello 17:00, joten matkalle osuu väkisinkin kaksi valvottavaa yötä.

Kuten yleensäkin, niin hyvin menneistä kisoista tulee äärimmäisen tylsiä raportteja. Kaikki vain tuntuu toimivan. Voitto heltisi 19 minuutin marginaalilla, joka on tällaiselle matkalle varsin vähän, mutta voitto alkoi jo varmistua hyvissä ajoin. Matkaan lähti kaikkiaan 28 juoksijaa, joista 10 selvisi maaliin. Maalissa järjestys oli seuraava:

1. Marko Forsell FIN 37:24:00
2. Ilias Karaiosif GRE 37:43:00
3. Peter Torjussen DEN 42:47:00
4. Dimitrios Besyris GRE 43:41:00
5. Ioannis Papamichail GRE 45:25:00
6. Michail Papadopoulos GRE 46:18:00
7. Martin Ilott GBR 46:25:00
8. Apostolos Chapouras GRE 46:56:00
9. Peter Kirk GBR 47:11:00
10. Dimitrios Parlapanos GRE 47:35:00

Kolme ensimmäistä

Maaliin selvisi siis neljä ulkomaalaista ja kuusi kreikkalaista. Suomalaiset ovat pärjänneet ajansaatossa tässä kisassa hyvin. Ensimmäisellä kerralla Juha Jumisko voitti. Vuonna 2014 Sakari Haka oli toinen ja vuonna 2016 Stefan Smeds voitti kisan. Kisa on kirjaimellisesti suomalaisten kisa.

Lähdöstä Rioon

Lähtö tapahtui Delfin museon ja siten myös muinaisen Delfin edestä. Paikalle oli kokoontunut 28 Dolichos-kisan juoksijaa ja 11 Rion sillalle asti (111 km) juosijaa. Lähtö tapahtui kello 17:00.

Lähtötunnelmia

Pian mennään

Itse päätin alussa pitää mahdollisimman maltillista vauhtia ja sykkeet alhaalla, jotta illan tullen ilman viiletessä voisi vaikka hieman kiristää tahtia. Omasta mielestäni tässä onnistuinkin varsin hyvin. Olin kello 21:00 aikaan Eratinissa 48,8 km kohdalla 5. Tällöin kisan kakkonen Karaiosif johti minua 35 minuutilla. Itse en tiennyt sijoitustani tässä vaiheessa lainkaan.

Marathiakseen 78,8 km kohdalle saavuin kello 1:36 ja tällöin olin kisassa 2. noin 30 min. jäljessä johtajaa. En tiennyt vieläkään sijoitustani.

Rion sillalle 111 km  saavuin kello 5:44, jolloin siis kisaa oli käyty 12:44 tuntia. Tein nopeasti huoltotoimet ja nappasin mukaan drop bagistä vähän evästä ja järjestäjiltä muutaman vesipullon. Tässä vaiheessa olin siirtynyt kisan johtoon, josta edelleenkin olin autuaan tietämätön.

Rion sillalla

Rion vaihtopisteessä ollaan vielä voimissaan

Riosta Olympokseen 

Rion jälkeen alkaakin nousu kisan korkeimmalle kohdalle. Tämä tarkoittaa noin reilulle kymmenelle kilometrille 1100 metrin nousua. Heti Rion jälkeen on pienen joen ylitys, jossa kengät ja sukat kastuivat läpimäräksi. En vaivautunut suojaamaan kenkiäni mitenkään, koska päivä oli aluillaan ja tulossa oli kuuma päivä. Ajattelin kenkien kuivuvan jalkoihin ja koska seuraavat pari tunti menisi pääasiassa kävellen, niin ei märät kengät ja sukat häiritsisi ainakaan juoksua.  Vuorelle nousun aikana alkoi lämpötila kipuamaan ja samalla alkoi voimakas tuuli. Välillä vastatuuleen tuntui, ettei edes alamäkeen päässyt kunnolla eteenpäin. Toisaalta myötäinen tuuli auttoi hyvin etenemään. 

Kohti huippua, taustalla häämöttää Rion silta

Rion silta ylhäältä kuvattuna

Päivän mittaan lämpötila kipusi 30 asteeseen ja varmaan vähän päällekin. Päivän mittaan nousut ja laskut alkoivat käymään etureisien päälle ja hiljalleen myötämäkeen juoksu alkoi tuntumaan varsin ikävältä. Jostain syystä nouseminen kävi yllättävänkin hyvin koko kisan. Hiljalleen aloin oivaltamaan myös, että saavun Check Pointeille ensimmäisenä, sillä järjestäjien auto lähti aina edelleni varmistamaan, että seuraava Check Point on valmis. 

Päivän lopulla kello 18:22, kun kisaa oli käyty 25:22 tuntia, saavuin Kalenziin 187 km kohdalle. Tänne edellisenä kerralla matka loppuikin, nyt olin noin kuusi tuntia edellä silloista aikaa. Kisan kakkosta johdin 50 minuuttia. Kalenziin mennessä pahimmat nousut ainakin profiilin mukaan tulisi olla takana, mutta näin jälkikäteen miettien eivät ne olleet ohi lähimaillekaan. 

Kalenzista lähdön jälkeen alkaa piakkoin toinen yö. Tällöin voidaan sanoa kisan varsinaisesti alkavan. Väsymys alkaa olemaan todella kova ja takana on siis jo yksi valvottu yö. Matkalle Kalenzizta Olympokseen mahtuu yksi joen ylitys, pellon ylitys sekä yhden kreikan kauneimman metsikön, Foloen tammimetsä, läpijuoksu. Toisen yön aikana vauhti hidastui huomattavasti ja välillä juoksusta edes tasaisella ei tahtonut tulla oikein mitään. Jalat olivat vähän lopussa. 

Vielä aivan kisan loppuun on saatu erittäin hankala laskeutuminen todella jyrkkää ja kivistä rinnettä pitkin, joka varsin loppuun käytetyillä jaloilla tuntui ikävältä. Kaiken tuon tein siis täysin pimeässä kelissä. Aurinko alkoi nousemaan lähestyessäni viimeistä huoltopistettä, jonka jälkeen onkin vain noin kuuden kilometrin matka asfalttiteitä pitkin Olympokseen. 

Muinaisen Olympokseen porteille saavuin sunnuntaiaamuna kello 6:24, kun kisakello näytti 37:24:26 tuntia. Kisan kakkonen tuli 19 minuuttia minun jälkeeni maaliin.

Nyt on taas vaihteeksi ihan hyvä olo...

...vaan vetää se vähän herkäksikin.

Palkintojen jako tapahtui samana iltana kello 19:30.

Diplomi, mitali ja pokaali...

...ja poseeraus

Mitä opin?

Minulle sattui toiselle yölle kolme suurta virhettä, joista jokainen olisi voinut johtaa, ellei nyt kisan keskeytymiseen, niin ainakin huomattavaan aika menetykseen. Kaksi näistä virheistä menee väsyneen mielen piikkiin ja yksi huolimattomuuteen valmistautumisessa. 

Ensimmäinen virhe. Toista yötä varten jätin Kalenziin toisen lampun ja varaparistot. Jostain syystä jätin varalampun ottamatta. Yöllä keskellä pimeyttä toivoin useammin kuin kerran, ettei ainoa lamppuni mene rikki. Se olisi saattanut pudota tms. Onneksi näin ei käynnyt. Jos lamppu olisi lakannut toimimasta, niin minulla ei olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin odottaa seuraavaa tulijaa taikka päivän valoa. 

Toinen virhe. Joen ylityksen jälkeen minulla piti olla varasukat Check Pointilla 23. Niinpä otin joen ylitystä varten vain kengät pois jalasta ja pidin sukat jalassa. Varasukkia vaan ei ollutkaan huoltopisteellä.  Minun piti pestä ja kuivata ylityksessä käyttämäni sukat ja toivoa, että saan pyyhittyä enimmät hiekat pois sukista ja jalkapohjista, jottei hiekka ala hiertämään jalkoja. Onneksi sain putsattua jalat tarpeeksi hyvin, eikä hiekka vaivannut. 

Kolms virhe. Olin jättänyt Check Pointille 26, Persena, 232 km, sadetakin, sillä Olympoksen päähän oli luvattu sadetta. Jostain syystä jätin sadetakin ottamatta. Onneksi sadetta ei tullut kuin kolme pientä parin minuutin mittaista kuuroa. Kovempi sade olisi saattanut tehdä etenemisen todella kylmäksi ja vaikeaksi. 

Kaikki em. virheet olisivat saattaneet kostautua kalliisti, mutta nyt oli onnea mukana. Pääsin näissä suhteissa kuin koira veräjästä. 

Ravinto

Jätin tähän lopuksi erittäinkin kiistanalaisen asian. Olen ollut nyt noin 1,5 vuotta #LowCarbHighFat #LCHF -juoksija. Tämä tarkoittaa sitä, että ruokavalioni sisältää päivässä noin 20-50 grammaa hiilihydraattia. Viime vuoden kolme onnistunutta kisaa vedin vähillä hiilareilla, eli tunnissa tuollaiset 20-30 grammaa. Tähän kisaan lähdin toisilla tavoitteilla. 

Otin viime marraskuussa yhteyttä Professori Tim "Lore of Running" Noakesiin, joka on #LCHF ravinnon puolesta puhuja. Kysyin onko lääketieteellisesti mitään vaaraa juosta ultramatkoja täysin ilman hiilareita. Vastaus oli, ettei vaaroja ole. Mikäli maksa ei pysty tuottamaan riittävästi ketoneja, niin seurauksena on hypoglykemia, joka korjaantuu ottamalla esim. yksi urheilugeeli. Tähän voi totutella juoksemalla harjoituskaudella yhä pidempiä ja pidempiä lenkkejä pelkällä vedellä. 

Niinpä tähän kisaan valmistauduin pelkästään ottamaan matkalla rasvaa ja protskua ja päätin alkupätkän juosta pelkällä vedellä. Delphistä Rioon (111 km) join yhden kupillisen kotona tehtyä kanalientä arvioisin ravintosisällön olevan 165 kilokaloria (rasvaa: 2g, hiilarit: 13g, proteiini: 23g, kuitu: 2g). Muuten join vain vettä, johon lisäsin silloin tällöin 1 tabletin elektrolyyttejä (0 kcal). 

Rion jälkeen alkoi vatsaa kourimaan sellainen nälkä, että minun oli pakko nälän kurissa pitämiseksi syödä jotain. Elektrolyyttien ottamisen lopetin (alkoi maku tökkiä) ja join pelkkää vettä. Alla listaus ravinnosta: 

• 3 * 80 g purkki tonnikalaa öljyssä. Yhdessä purkissa ravintoarvot: 293 kcal (rasvaa: 26g, hiilarit: 0g, protsku 13,5 g). Yhteensä: 879 kcal (rasvaa 78g, hiilarit 0g, protsku 40,5g). 
• 2 * 90 kanafilepurkki liemessä. Yhdessä purkissa ravintoarvot: 119 kcal (rasvaa: 2g, hiilarit 0g, protsku 25g) Yhteensä 238 kcal (rasvaa 4g, hiilarit 0g, protskua 50g)
• hampurilaispihvi 200 kcal (rasvaa 10g, hiilarit 0g, protskua 12g)
• puolikas kananmuna 40 kcal (rasvaa 3g, hiilarit 0g, protskua 3g)
• 30 g suolapähkinöitä 180 kcal (rasvaa 15g, hiilarit 4g, protskut 8g)
• 80 g maapähkinävoita 480 kcal (rasvaa 40g, hiilarit 10g, protskut 20g)

Yhteensä koko reissulla meni siis ravintoa sisään: 

• 2182 kcal (rasvaa 152g, hiilarit 27g, proteiini 156,5g)

Suolaa otin silloin tällöin, mutta suola maistui pisteliäältä suussa, joka on merkki suolatasapainon olevan OK. Kaikkiaan söin ehkä 5 g suolaa suolana. 

Energia tuli siis otettua pääosin oman kropan rasvavarastoista. Jos lasketaan, että hitaasti kiiruhtaen pieni 67 kiloinen mies kuluttaa 450 kcal 10 kilometrille, niin koko reissulle menisi tällöin noin 11 475 kcal, kun tähän lisätään peruskulutus 1600 kcal * 1,5 päivää, niin päästään suunilleen yhteensä tuollaiseen 13 875 kcal. Tämä tarkoittaa sitä, että kropasta otettiin matkan aikana energiaa noin 11 700 kcal, joka on rasvana 1300 grammaa rasvaa. Varmasti osa on otettu lihaksistostakin, mutten osaa arvioida tätä. 

Olen nyt saanut tällä #LCHF ravinnolla kulkemaan kisat varsin hyvin. Se sopii omalle kropalleni mainiosti. Vatsavaivat ovat tällä osin mennyttä päivää ja syöminen ja juominen kisassa onnistuvat hyvin. Ilmeisesti tuota suolaakaan ei tarvitse niin runsaasti, kun pääasiallisena ravinnonlähteenä on jokin muu kuin hiilihydraatti. 

Kisan jälkeen aloin heti myös tankkaamaan proteiinia TopShape100.com. Tämä on mauton ja hyvin sekoittuva proteiini. Seuraavaa kisaa varten ajattelin tehdä tästä ja öljystä sekoitetta, jota käytän geelin tapaan kisan aikana. Nyt näytti tuo 50/50 suhde painon suhteen toimivan rasvan ja protskun välillä.

TopShape100.com

Tilinpäätös 2017: 222 km / 24h, Triplatriathlon ja Spartathlon

Jopas jotakin. Vuodesta 2017 muodostui jotain sellaista, mitä en voinut etukäteen ajatellakaan.

• 20.-21.5. Kokkola Ultra Run 24-tuntia ja tulos 222,0 kilometriä
• 28.-30.7. Tripla Triathlon, Lensahn, Saksa, 40:57:43 tuntia; ensimmäinen suomalainen, suomenennätys
• 29.-30.9. Spartathlon, 246 kilometriä, 34:34:33 tuntia, kolmas kerta maaliin

Leonidas ja minä 2017

Tästä piti alunperin tulla välivuosi, sillä viimeiset kaksi vuotta ovat menneet enemmän tai vähemmän penkin alle. Lisäksi harjoittelu alkoi maistumaan vuoden 2016 aikana varsin ikävltä hamstring-syndrooman ansiosta. Harkitsin aivan vakavissani pyyhkeen heittämistä kehään, koska harjoittelu ei enää maistunut. Päätin kuitenkin antaa vuoden 2017 takareisilleni välivuodeksi ja en tekisi lainkaan tasavauhtisia vauhtikestävyyslenkkejä, jotka vetivät jalat jumiin moneksi päiväksi. Päätin mennä täysin kropan ehdoilla. Harjoittelun ytimen vuoden aikana muodostivatkin PK-lenkit ja intervalliharjoitukset. Hyvinhän se näytti niilläkin menevän.

Jos katsotaan vuoden 2015 ja 2016 mönkään menneitä kisoja, niin niissä sinällänsä takareidet eivät olleet pääsyyllinen, vaan syynä oli vatsa ja ravinnon imeytyminen. Tästä johtuen tein toisen suuren muutoksen tähän vuoteen 2017. Siirryin vähähiilihydraattiseen ja paljon rasvaa sisältävään ruokavalioon (LCHF, Low Carbohydrates High Fat). Tähän LCHF-ruokavalioon olenkin tutustunut vuoden aikana paljonkin ja itselleni tuntuu sopivan tällainen lähestymistapa.

Tästä LCHF-ruokavaliosta on hieman haastavaa kirjoittaa, koska en ole minkään sortin raviontoterapeutti. Tähtäimenä itselläni on kuitenkin päivittäin saada mahdollisimman vähän hiilareita. Pyrin 20 grammaan päivässä, mutta vaihteluväli lienee olevan 20-50 grammaa päivässä. Tämän pitäisi olla sellainen määrä, että kroppa menee nk. ketoosiin ja alkaa käyttämään pääasiassa ketoneja energian lähteenä. Ketonit toimivat hyvin kropan pääasiallisena energian lähteenä. Jokainen kiinnostunut kuitenkin googlailkoon itse lisätietoja asiasta.

Kolmas iso asia, jonka kimpussa olen vuoden aikana tehnyt töitä on ollut askelluksen muutoksen kanssa. Olen hypännyt fyssareilla yms. pyrkien saamaan juoksuaskeleen käyttämään enemmän pakaralihaksia. Näin saadaan kuormaa pois hamstringeiltä. Kovasti on tämä töitä teettänyt ja joka lenkillä sitä saa harjoitella. Hiljalleen se askel sieltä muuttuu.

Kisoista

Vuoden ensimmäinen kisa oli 24-tunnin juoksu Kokkolassa omissa kotikisoissa. Harjoittelu oli sujunut aivan OK ja ajattelin unelmatuloksen tähän kisaan olevan 216 kilometriä. Tämä tuloshan toimisi suoraan Spartathloniin oikeuttavana tuloksena. Siitä siis tuli tulostavoite. Juoksu oli varsin kaksijakoinen. Ensimmäinen puolisko oli kyllä niin vaikea, ettei koskaan. Toisella puoliskolla juoksu kulki taas niin keveyesti, ettei koskaan ole toinen puolisko noin hyvin kulkenut. Kisan oppi oli, että juoksu saattaa lähteä kulkemaan näin pitkässä kisassa TODELLA pitkän ajan jälkeen. 

Toinen äärettömän hieno asia oli huomata Kokkolan kisassa, että työ juoksuaskeleen parissa on sen verran muuttanut askellusta, ettei rakkoja enää tullutkaan. Oli todella hienoa juosta kisan jälkimmäistä puoliskoa, kun rakot eivät askellusta kiusanneet. Tämä oli USKOMATTOMAN positiivinen kokemus.

Toinen kisa oli Lensahnin triplatriathlon. Tätä varten jouduin nostamaan PK-määrät aivan uudelle tasolle ja kyllä hyväkuntoisena kisaan lähdinkin. Kisavalmistautumisessa otin varsin rohkean lähestymistavan ja toiseksi viimeisellä viikolla kisakunnon viimeistelyä varten harjoitukset olivat seuraavat:

• ti: aamulla PK juoksu
• ke: aamulla PK pyörä; illalla Intervalleja juosten
• to: aamulla PK uinti; illalla VK-pyörä
• pe: aamulla PK juoksu; VK-uinti
• la: aamulla PK pyörä; 1200m kiihtyvävauhtiset vedot juosten
• su: aamulla PK uinti; intervalleja pyörällä
• ja sitten lepoa

Olin aika poikki tuon jälkeen ja hieman pelkäsin ehtiiköhän palautua. Ehti. Ja kisahan kulki mallikkaasti. 

Spartathlonia varten tulikin vähän kiire palautella triplasta. Neljän viikon palauttelun jälkeen ehti vähän alkaa kuntoa terävöittään ja kunto olikin hyvässä nousussa seuraavat neljä viikkoa kohti Spartathlonia. Joka viikko jaksoi paremmin ja enemmän. Uskoin olevani hyvässä kunnossa. 

Spartathlonissa lähdin rohkeasti juoksemaan aikaa, mutta 140 kilometrin jälkeen kävi selväksi, ettei tänään ole se päivä. Lopussa maksoinkin suht kovaa hintaa. Ehkä alku oli liian luja ja ehkä palautuminen kovista kisoista ei ollut tapahtunut optimaalisesti. Positiivista kisassa oli se, etteivät jalat ja reidet väsyneet juuri lainkaan. Uusi askellustyyli auttaa myös juoksemaan alamäkiä rennommin ja uskon tästä olevan hyötyä tulevissa kisoissa. 

Kolme kovaa kisaa neljään kuukauteen on vain paljon, liian paljon; tiedän sen. Tästä vuodesta kuusi kuukautta on kulunut siten, että kolme kuukautta on terävöitetty kisakuntoa ja kolme kuukautta on levätty kisojen jälkeen. Taitaa olla niin, että on ulosmitattu aika paljon kropasta. 

Lopuksi

Nyt edessä on neljän viikon juoksematon kausi. Jalat saavat lepoa juoksusta. Liikkumista tehdään palauttavana ja muulla tavoin kuin juoksemalla. Puntti, uinti, kävely ja pyöräily tulevat jälleen tutuksi seuraavien viikkojen aikana. 

Vuosi 2017 piti olla välivuosi ja niinhän se kyllä olikin. Töitä on tehty ruokavalion parissa, erilaisessa harjoittelussa sekä askelluksen muuttamisessa. Kaikista näistä on hyötyä tuleville kausille. 

Vuosi 2018 on jo suunniteltu varsin pitkälle. Dolichos-kisa on huhtikuun lopussa. Kesällä olisi 48-tunnin kisa ja syyskuussa taas Spartathlon. Joudun kuitenkin varmastikin jättämään joko 48 tai Spartathlonin välistä. En viitsi ottaa liikaa kovia kisoja tulevaan vuoteen. Pitäsi saada vähän treenattua parempaa juoksukuntoa. 

Toistaiseksi suuri tavoite on edelleen saada joskus juostua se 240 kilometriä vuorokauteen. Tätä yrittänen tosissaan 2019 ja 2020. Vuoden 2018 päätavoitteena on saada hieman juoksuvauhtia lisää, jotta tollainen perus-PK-hölkkävauhti olisi viiden minuutin hujakoilla eikä lähempänä kuutta.  Tällöin lienee realistiset mahdollisuudet tavoitella tuota 240 kilometrin unelmaa. 

Spartathlon 2017

34:34:33 ja kolmas kerta mitali kaulaan. Kovaa aikaa lähdin tavoittelemaan ennätysviileässä kelissä, mutta juoksun jumalat olivat toista mieltä. Alun hyvä tempo vaihtui pitkäksi marssiksi Spartan valtatiellä. Onneksi vahva alku sekä luja peruskunto auttoivat saavuttamaan maalin.

Kisan ensimmäinen kolmannes

Alku sujui todella mallikkaasti. Maraton kulki aikaan 4:19h ja Hellas Caniin saavuin 8:17h. Tämän pätkän nousut ja laskut sujuivat mukavasti eikä juurikaan suuria ongelmia ollut missään vaiheessa. Itse asiassa ylämäet tuntuivat mukavan kevyiltä verrattuna neljään aiempaan kertaan. Ainoa ikävä puoli oli lapojen jumittuminen sekä tämän johdosta alkanut oikean puolen pistäminen jossain kilometrin 70 kohdalla.

Hellas Canissa kävin nopeasti muutaman minuutin hierontapöydällä, jossa lapojen väliä vähän venytettiin ja saatiin siellä oleva fasettilukko laukeamaan. Oli hyvä jatkaa juoksua.

Korintin kanava. Vielä naurattaa ja on vahva olo. 

Lähdin erittäin hyvävoimaisena kohti toista kolmannesta.

Toinen kolmannes

Kilometrin 70 kohdalla alkanut oikean puolen pistäminen jatkui aina kilometrille 100 saakka, jolloin se siirtyi vasemmalle puolelle. Tätä jatkui seuraavat 10 km. Täytyi olla iloinen siitä, että jotain muutosta tapahtui. Ehkäpä tämä tästä...

Muuten matka kulki hyvin. Hellas Canin jälkeen maasto jatkuu jotakuinkin samana tuonne 100 km kohdalle, jonka jälkeen aloitetaan nousu Nemeaan (124 km) ja siitä edelleen jatketaan ylöspäin Malandrenin kylään. Sain otsalampun noin kello 18 (11h lähdön jälkeen) ja vaihdoin pitkähihaisen paidan juurikin Malandrenissa (140 km).

Malandrenista alkaa pitkä lasku, jonka jälkeen aloitetaankin nousu Sagas-vuorelle. Juoksu kulki hyvin, mutta ravinnon uppoamisen kanssa alkoi olemaan hankaluuksia; ei kuitenkaan hälyttäviä. Vuorelle nousu sujui hyvin ja itse asiassa vielä ennen Mountain Basea (159,5 km) olo tuntui vahvalta.

Vuorelle nousun alkuvaiheissa ei vielä ollut huolta. 

Kuitenkin Mountain Baselle nousu ja siitä sitten vielä vuoren huipulle tuntui syövän voimia.

Vuoren huipulla tuuli törkeen kymästi ja vettä tuli vaakaan. Horkka iski. 

Lisäksi vuoren huipua lähestyessä tuuli yltyi huomattavasti ja vesi alkoi tulemaan vaakaan. Omasta tyhmyydestä sai maksaa hintaa. Olin jättänyt sadetakkini huoltajille vaikka mukaan tyrkyttivät. Lisäksi olin jättänyt pitkät juoksuhousut vaihtopaikalle, sillä ajattelin pärjääväni ilman.

Vuoren päällä iski hetkellinen pelko, että ehkä tämä homma keskeytyy kylmyyteen!

Ei auttanut kuin hörpätä kuppi kuumaa teetä ja lähteä alaspäin. Minulla oli niin kylmä, että oli pakko hölkätä alaspäin, jotta saisi lämpöjä ylös. Olen erittäin huono juoksemaan sellaista kivistä tietä, mikä vuoren laskussa on, mutta riskillä menin sellaista vauhtia kuin uskalsin. Onneksi muutama sata metriä vertikaalia alasmenoa (eli juoksumatkana tuollainen 1-1,5K) ja tuuli alkoi laantumaan ja aloin saamaan lämpöjä ylös. Helpotus oli suuri, kun tajusin, etten palellukaan tähän paikkaan.

Viimeinen kolmannes

Juoksutakki kuivui tunnin sisällä ja lämpö nousi hiljalleen. Jotenkin kuitenkin hermostuksissani missasin drop bagin, jossa oli juoksukäsineet, joten jouduin juoksemaan vuoren huipulta (noin kello 04:00) aina tuonne kello 08:00 saakka siannahkakinttaat kädessä.

Olin suunnitellut juoksevani vuoren jälkeen reippaasti ja kerääväni eroa raatobussiin kunnolla, mutta toiveeksi jäi. Lopullinen nousu vuorelle, kylmettyminen ja energioiden uppoamattomuus saivat juoksun varsin vaivanloiseksi. Kilometrit 165 -- 200 jouduin juoksemaan siten, että hölkkäsin 100-200m ja kävelin 10-50m. Ei tullut hyvää raatobussiin kovinkaan mallikkaasti!

Spartan valtatie alussa. Matkaa noin 50K maaliin ja aikaa 10h. 

Seuraava päivä valkeni hiljalleen, mutta pilvisen kelin takia lämmöt eivät nousseet merkittäviksi. Spartan valtatielle pääsyn (noin 200 km) jälkeen homma meni täysin kävelyksi. Ilman muuta Spartan valtatien alkuun sattuu pitkä nousu, joka pitääkin kävellä, mutta en saanut enää juoksua kunnolla kulkemaan tämän jälkeen. Vatsa alkoi olemaan siinä kunnossa, ettei oikein mitään voinut syödä, tai jos söi niin juosta ei voinut, koska alkoi pistämään molemmin puolin. Sitten kun vatsalaukku tyhjeni, niin alkoi oksettamaan. Ei ollut kivaa!

Törmäsin noin 40 km ennen loppua ruotsin Andreas Falkiin, jolla myöskin oli suurehkoja ongelmia. Päätimme kannustaa toisemme maaliin ja niin menimmekin yhtä matkaa loput 40 kilometriä. Yritimme välillä juostakin, mutta siitä ei tullut mitään. Muutaman sadan metrin juoksun jälkeen kummankin olo oli sellainen, että tarvittiin pitkä pätkä kävelyä. Loppua kohden jalat olivat aika jumissa kaikesta siitä kävelystä.

Vauhtimme oli kuitenkin sellainen, ettei missään vaiheessa läpipääsy vaarantunut. Päivästä vain tuli hemmetin pitkä, koska kävellen matka edistyy vain niin paljon hitaammin.

Andreas Falk & minä. 

Loppujen lopuksi ajassa 34:34:33 pääsimme Andreaksen kanssa koskettamaan Leonidaksen patsasta. Viides kerta Spartathlonissa ja kolmas läpäisy. Tärkein tuli täytettyä.

Fyysisesti lihakset ja kroppa eivät joutuneet tällä kertaa lujille. Palautuminen on tosi hyvässä vauhdissa. Pystyin kävelemään hyvin jo sunnuntaina ja nyt keskiviikkona tätä kirjoitellessa lihaksistossa ei tunnu kipua ja kävely on täysin normaalia. Aloitin troppaamisen normaaliin tapaan heti kisan jälkeen. Beroccaa, D-vitamiinia, hivenaineita ja vitskuja (Bion3 Defence), magnesiumia ja kalanmaksaöljyä. Flunssaa vastaan otetaan ColdZymeä.

Nyt pidetää kuukausi juoksutaukoa. Harjoitteluakin tehdään vain, jos huvittaa. Nyt tarvitaan pitkä tauko kaikista kesän kovista kisoista.

Tripletriathlon, Lensanh, Saksa

Triplatriathlon, eli 11,4 km uintia, 540 km pyöräilyä ja 126,6 km juoksua, yhteensä 678 km aikaan 40:57:43. Suomen ensimmäinen triplan tekijä ja luonnollisesti suomenennätyksen haltija. Nämä ovat isoja asioita minulle. Tietystikin olen varsin tyytyväinen neljänteen sijaani kisassa, vaikkakin oma 40 tunnin alitus jäi erittäin huonon pyöräilykelin ansiosta saavuttamatta. 

Huoltajaksi reissulle lupautui velipoika Pasi ja lähdimme tiistaina 25.7.17 matkaan. Laivamme lähti Turusta 21:00 tiistai-iltana. Tukholmassa olimme 6:30 paikallista aikaa. Tukholma - Malmö - Kööpenhamina - Rödbyhaven - Puttgarden - Lensanh, kaikkiaan vähän reipas 900 km ajoa keskiviikolle. Saavuimme kisapaikalle keskiviikkona noin kello 16:00, emme juurikan pysähtyneet ajonaikana kuin tankkaamaan ja samalla ostamaan kahvit ja teet.

Teetä ja kahvia jossain päin Tanskaa

Olimme sen verran hyvissä ajoin paikalla, että järjestelyt olivat vielä täydessä tohinassa. Olimme varanneet aivan reitin vieressä olevasta koulusta luokan majoitusta varten, jonne majoittauduimme. Tsekkasimme samalla radat, eli uimaradan, pyöräilyreitin ja juoksureitin.

Tänne pitäisi päästä 678 km jälkeen.

Torstaipäivä tuli haahuiltua ja viimeisteltyä varusteita. Katsoimme myös huoltopisteet pyörälle ja juoksulle. Pystytimme teltan juoksureitin varteen, mikäli oikein paha väsymys pääsisi iskemään ja olisi pakko oikaista.

Juoksun huoltopiste

Kello 11:00 meillä oli kisainfo uimahallilla ja illalla kello 18:00 pidettiin pasta-party, jossa myös meidät kilpailijat esiteltiin. Kaikkiaan kisa olivarsin kansainvälinen, mukana olikilpailijoita 15 maasta, joista kauimmaiset Brasiliasta saakka. Mukana olimyös kaksi viikkoa aikaisemmin Itävallassa pidetyn triplatriathlonin maailmanmestari Richard Jung, Saksa, joka on myös voittanut kisan kahdesti.

Pasta-party ja kisaajien esittely menossa. 

Perjantaiaamuna herätys on kello 5:30. Uimahallilla pitää olla 6:00 maissa. Lähdemme Pasin kanssa kävelemään koulumajoituksesta kohti uimahallia, jonne on noin 300 m matka. Laitamme kisapyörän T1-vaihtoalueelle. Pidän pienen hiljaisen hetken, ennen kuin lähden pukemaan märkäpukua päälle.

Tässä vaiheessa jännittää ja vetää vakavaksi. 

Startti tapahtuu kello 7:00. Tankkaussuunnitelma on yksinkertainen, vedän 1-2 palautusjuomaa matkan aikana. Toteutus toimii siten, että noin tunnin välein join desin verran, joten yksi palautusjuomapurkki menee. Krampin oireita pohkeissa alkoi tuntumaan noin 1,5h jälkeen, jolloin pyysin Pasilta magnesiumia. Auttoi sen verran, että loppuun päästiin.

Paljonko menny?

Meitä uimareita oli kuudella radalla ja meidän radallemme oli kerätty kaikista hitaimmat menijät. Sen verran sain kuitenkin lohtua, että oli keräilyerän nopein :) . Itse asiassa olin noin pakan puolessa välissä eli 16. uinnin jälkeen. Sain itselleni aivan huippuajan uintiin, eli 4:02 tuntia, noin 2,8km/h.

Ensimmäinen vaihto sujui suhteellisen verkkaisesti eli 9 minuuttia siihen meni, mutta sen aikana ehti tekemään kaiken tarpeellisen. Laitoin myös kunnon pyöräilyhousut jalkaan, sillä 540 km on kuitenkin aika pätkä vetää.

T1-vaihtoalueella täysi tohina päällä. 

Alussa pyöräillessä sykkeet kävivät kovin korkealla, mutta tunnin jälkeen ne tasaantuivat. Pyöräilyosuus on järkyttävän mielipuolisen pitkä. Tuntui, ettei se loppuisi koskaan. Väliin sattaui kaksi todella kovaa vesisadekuuroa, jolloin suuri osa kisaajista näytti pitävän sadetta muun muassa bussipysäkkien katoksien alla. Oli pakko hiljentää menoa, sillä tien pinta kävi liukkaaksi. Muutamaan otteeseen tiukimmissa käännöksissä takarengas meinasi lähteä irti ja tämä säikäytti tosissaan. Jouduin käymään lämmittelemässä autossa muutamaan otteeseen. Vain noin tunti ennen loppua minun oli vaihdettava kuivat vaatteet ylle, sillä ei meinannut enää kroppa lämmetä. Yösydäntunteihin mahtui yksi rengasrikkokin.

Missähän mennään? Sekaisin laskuissa. 

Kaikkiaan pyöräilyyn kului aikaa noin 22 tuntia. Matkan aikana söin neljä kertaa currywurstit, kerran otin vähän kebabia ja 3-4 energiapatukkaa. Aika hyvin sai tankattua ruokaa pyöräilyssä.

Currywurstia ja alkoholitonta olutta. Maistuu!!!

Huoltajana toiminut veljeni Pasi jaksoi koko kisan valvoa. Huolto pelasi esimerkillisen hyvin ja kaikki toimi kuten piti. Tässä huoltaja pitää hauskaa kamerallani :) .

Moro!

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Noin 10:00 aikaan lauantaiaamuna sain pyöräosuuden loppuun. Nousin pyöräilyosuuden aikana viisi sijaa ollen vaihdossa 11. Meitä oli noin kuuden kilpailijan joukkio puolen tunnin sisässä. Noin 10 minuutin vaihdon aikana vaihdoimme koko vaatekerran. Putsasimme jalkapohjat alkoholilla, jotta pystyimme laittamaan teippiä pahiten rakkoontuviin kohtiin. Yllätyksekseni yli vuorokauden vedessä lilluneet jalat saatiin niin hyvin putsattua, että nämä teipit pysyivät loppuun saakka.

Ensimmäinen maratoni ja vähän toinenkin menivät reippaasti.

Laskeskelin, että 13 tunnin juoksulla saisin vielä alitettua 40h. Tämä osoittautui kuitenkin virheeksi. Sain ensimmäisen puoliskon vedettyä tavoitevauhtia ja ensimmäinen maraton meni aika tarkkaan 4:12h.

Vielä jaksaa nauraa. 

Iltapäivästä 14-17 välillä ilma oli jopa kuuma ja vaihdoin päälle lyhythihaisen paidan. Hiki virtasi ja juoksu kuitenkin maittoi.   Nousin jatkuvasti tilastossa ja varsin pian huomasin olevani kuudes. Tämä oli jo suuri yllätys itsellenikin. Iltaa kohden vauhti alkoi kuitenkin hiipumaan ja huomasin, ettei 40 tuntia tule alittumaan. Kuitenkin olin vielä petrannut pari sijaa ollen neljäs. Tällöin aloin kamppailemaan vain pitääkseni tuon saavutetun neljännen sijan.

Vielä vähän...

Edelläni ollut tanskalainen Per Johansen jäi koko ajan, mutta hänen takaansa kiri kreikkalainen Konstantinos Zemadanis, joten en pystynyt liikaa löysäämään. Eroa oli kuitenkin parhaimmillaan lähes tunti, joten aivan viimeisiä ei tarvinut yötä vasten alkaa ottamaan. Eikä se olisi helppoa ollutkaan. Viimeinen maraton oli aika tuskainen, sillä sen aikana en saanut ravintoa sisään juuri lainkaan ja viimeisen kahden tunnin aikana en saanut kunnolla edes nesteitä alas. Laskin kuitenkin, ettei tarvitsekaan.

Viimeisten kilometrien aikana oli selvää, että pystyisin pitämään neljännen sijani. Viimeinen kilometri taisikin viedä aikaa yli 20 minuuttia, sillä kisan tapana on kiertää viimeinen kierros vastasuuntaan kantaen oman maan lippua. Otimme huoltajan kanssa tästä kaiken irti ja pidimme huolen vain siitä, että 41h alittuu.

Kisan jälkeen huoltotoimet ja suihkuun. Vaurioita tuli loppujen lopuksi varsin vähän. Suihkussa ei juurikaan mikään paikka kirvellyt, joka tarkoitti sitä, ettei pahempia hinkkaantumisia tapahtunut uinnissa, pyörässä tai juoksussa. Oikeaan pikkuvarpaaseen tullut rakko oli pahin. Tämä olikin sen verran kivulias ollut noin puolet juoksusta, että se vaikutti juoksuaskeleeseen ja sai aikaiseksi oikean säären tulehtumista. Pääsin kuitenkin noin kello 2:00 sunnuntaiyönä nukkumaan ja sain nukuttua varsin hyvän yön.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aikaa haahuilla maalialueella ja moikata kisan aikana tutuiksi tulleita kisaajia ja järjestäjiä. Puolalainen Pawel Cioch tuli kisassa 13. ja on niin positiivinen kaveri ettei toista.

Minä ja Pawel Cioch

Kilpailun johtajana toimi Saksassa tunnettu ultraurheilija Wolfgang Kulow, joka on mm. juossut Marathon de Sablesin. Hän pitää myös hallussaan Guinessin ennätystä uima-altaassa juostussa maratonissa, jonka suoritti noin vuorokaudessa.

Minä ja Wolfgang Kulow

Palkintojenjakotilaisuutta ennen sattui jälleen äärettömään suuri sään vaihtelu. Kello 15:00 aikaan sattui varsinainen rakekuuro, jolloin taivaalta tuli peukalonpään kokoisia rakeita. Tämän jälkeen paistoi aurinko ja oli mitä kaunein kesäkeli. Noin tunti ennen palkintojen jakoa alkoi erittäin puuskainen tuuli, joka kaatoi päälleni vanerisen ilmoitustaulun. Sen verran pitkän naarmun se sai aikaiseksi käteeni, että piti käydä ensiapuihmisten paikattavana ja tästä tuo kädessä näkyvä side.

Kisan neljäs. 

Ja yhteiskuva maaliin tulleista.

Minä ja muut hurjat. 

Takaspäin lähdimme ajeleskelemaan sunnuntai-iltana ja pyyhkäisimme Malmöseen saakka. Maanantaina saavuimme hyvissä ajoin Tukholmaan ja meillä oli velipojan kanssa aikaa käppäillä Tukholman turistirysissä.

Minä ja Pade Tukholman keskustassa.

Laiva saapui tiistaiaamuna 7:30 satamaan ja saavuimm Kokkolaan noin 14:00.

Kova reissu, paljon kilometrejä, mutta oli kyllä vaivan arvoinen. Ensimmäinen suomalainen triplatriathlonisti ja edelleenkin suomenennätyksen haltija.

Palautuminen on sujunut normaaliin tapaan. Tein viiden  päivän jälkeen kevyen kävelylenkin ja kuudentena päivänä kevyen kuntopiirin. Sunnuntaina kävin pyöräilemässä tunnin verran. Nyt sitten vain valmistautumaan kohti kauden päätavoitetta Spartathlonia, jonne aikaa noin kahdeksan viikkoa. Spartathlonhan juostaan syyskuun viimeisenä viikonloppuna.

Kokkola Ultrarun 2017 kisaraportti

Vihdoinkin! Kahden vuoden epäonnistumisten jälkeen sain jotakuinkin ehjän juoksun. Ei kyllä hetkeäkään liian aikaisin. Jokainen kisaava juoksija tietää sen tunteen, kun kisat eivät suju. Paljon vastoinkäymisiä näihin kahteen vuoteen on sattunut ja kerron niistä myöhemmin, kun taas saan kiinni tästä Matkalla Spartaan -blogin pitämisestä. Ei tässä ole hirveästi merkintöjäkään tehnyt, kun ei ole kisat kulkeneet. Mutta asiaan.

Itse kisa

TULOS: 222,027 kilometriä! Kolmanneksi paras tulokseni kautta aikojen.

Alun ensimmäiset kolme tuntia juoksin 3 täyttäkierrosta ja neljännestä kävelin 150 metriä. Huolto siis joka neljäs kierros. Tämän jälkeen 9 tuntia 2 täyttä juoksua ja kolmannella 150 m kävelyä. Huolto joka kolmas kierros. 12 viimeistä tuntia 1 täysi juoksukierros ja toisella kierroksella kävelyä. Tämä kuitenkin niin, että ensimmäisellä kävelykerralla ei huoltoa ja kävelyä 100-150 m ja toisella kerralla (eli siis joka neljäs kierros) 150m kävelylä ja huolto.  

Alla olevassa kuvassa tiivistetysti koko kisan kulku. Olen siihen ottanut 12 kierroksen liukuvan keskiarvon kuvaamaan vauhtia. Kuten huomaatte alla olevasta kuvasta, niin kaikkiaan aikaa tuhraantui WC-käynteihin 12:30 min, Muuhun huoltoon (lenkkarit, 2*hieronta) 13 min ja jouduin ottamaan 13 tunnin kohdalla kävelykierroksen, että saisin pistämisen loppumaan, aikaa kului noin 3 min enemmän kuin juoksukierrokseen. Kaikkiaan siis näihin huoltoihin meni 28:30 eli noin puolituntia aikaa.

KUR2017. 12 kierroksen liukuva keskinopeus ja hitaiden kierrosten selitykset.

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin alussa sykkeet ovat olleet AIVAN liian ylhäällä. En saanut millään maltettua mieltäni pitää niitä alhaalla. Todennäköisesti tuossa on osasyy myöhemmin alkaneelle pistämiselle.

KUR2017 Sykkeet

Iso moka sattui lenkkareiden tiukkuuden kanssa. Olin hätäpäissäni sitonut kengät liian tiukkaan. Tämä alkoi painamaan jalkapöytää, joka alkoi aiheuttamaan tuossa 3h kohdalla kipua nilkoissa ja myöhemmin etusääri alkoi jumittaan. Käy niin, että etusäären lihas ei pääse kunnolla liikkumaan, jos jalkapöytää painaa nauhat. Nilkat tulivat lopulta niin kipeäksi, että käveleminen alkoi sattumaan. Lenkkareiden vaihto oli noin 4,5h kohdalla ja se auttoi hieman ja hiljalleen nilkatkin pääsivät helpommalla.

Lavat alkoivat jumittamaan pahasti 4h kohdalla ja se vaikeutti hengitystä, ei pystynyt hengittämään kunnolla syvään. Sen takia Markku Asumaa hieroi pari kertaa, jotta saatiin jännitys laukeamaan. Tähän saattaa olla syynä varsin kolea pohjoistuuli. Toisella puolella rataa meinasi tulla vastatuuleen kylmä ja toisella puolella aurinko lämmitti kivasti. Tämä jatkuva kylmä-lämmin voi olla syynä tuohon jumiutumiseen. Tilanne oli yöllä lämpötilan tasaantuessa parempi, vaikka lämmöt olivat 2-3 asteen tietämissä.

Heti kun jännitys saatiin laukeamaan, niin alkoi pistämään molemmin puolin. Tämä kestikin näköjään tuonne 13h kohdalle, jolloin otin kävelykierroksen ja varmaan yökin avitti, että sykkeet tulivat tarpeeksi pitkäksi aikaa tarpeeksi alas, jotta alkoi taas kroppa palautumaan ja toimimaan. Tässä vaiheessa pidin 200K saavuttamista jo hyvänä.

Seuraavat 10h menivätkin kuin unelma. Juoksu vain kulki, kulki, kulki ja kulki. Odotin monta tuntia, että milloinkahan tämä kulkeminen loppuu. 18h kohdalla huomasin, että jos vain lopun jaksan mennä tasaisesti, niin 216K on vielä saatavissa. Niin aloitin loppukirin jo tässä vaiheessa. Pyrin pitämään sellaista vauhtia, että vaikka ihan lopussa väsähtäisi, niin tulos varmistuisi.

Vähitellen siinä aamutuimaan 20-21 tunnin kohdalla alkoikin väsyttämään ja jälleen vauhdit tippumaan. Osittain tässä oli syynä tuo alun lenkkarisekoilu, koska mun nilkat oli niin turvonneet, varsinkin oikea, että  piti ottaa jopa se lukitusnauhoitus pois ja panna juuri ja juuri niin tiukalle, että kenkä pysyi nippanappa jalassa. 216K tulokseen täyttymiseen uskoin jo vahvasti, mutta 220 ylitystä en unelmoinut. Viimeisen parin tunnin aikana pelkästin jokaisen kävelytauon jälkeen, että oikea etusääri leikkaa kiinni, koska se oli ihan jumissa. 220 ylitykseen aloin uskomaan vasta viimeisen puolen tunnin aikana, kun näytti siltä, että jalat saattavat sittenkin kestää loppuun saakka.

Mitä opittavaa:

1. Ensimmäiset tunnit voivat pilata koko kisan. 
1. vauhdin ja sykkeiden kanssa pitää olla tarkkana (MUISTA, MUISTA, MUISTA!!!)
2. lenkkareita ei saa laittaa liian tiukalle
2. Pikahuollot välillä voivat tehdä eron yön ja päivän välille. Lenkkareiden vaihto, hieronta ja kävelykierros auttoivat tällä kertaa.
3. Kisa voi muuttua vielä 10 tunnin jälkeen. Pitää vain malttaa mieli. 
4. Kun pysyy liikkeellä koko ajan, niin kilometrejä tulee. Ei tullut yhtään yli 11 min. kierrosta vuorokauteen. 10 pisintä kierrosaikaa ovat (10:55, 10:41, 8:10, 8:01, 8:00, 7:57, 7:53, 7:44, 7:25 ja 7:24). Noissa ovat siis mukana kaikki ne saamani huollot.

KUR2017 Kierrosajat

KUR2017 Nopeus per kierros. 

Jotain nörttidataa tähän lopuksi

Tykkään laskea kisoista liukuvan 10 kilometrin ajan (tai tällä kertaa 12 kierroksen eli 10,37 km liukuvan keskinopeuden). Se näkyy tuossa ensimmäisessä graafissa. Siihen merkkasin myös nuo huollot. Keskiarvo kierrosaika on muuten 5:38 ja mediaani 5:28.

Positiivisuutta

Positiivista kisaan sattui kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kuin negatiivista. Vaikka ensimmäiseltä puolisko menikin hieman mönkään, niin kokonaistulos 222K on erittäinkin tyydyttävä. Toiseksi jalat pelasivat hyvin koko kisan. Etusäärtä lukuunottamatta lihaksisto toimi kuin unelma. Reidet eivät tässä kisassa väsyneet juuri lainkaan. Kolmanneksi, en saanut lainkaan rakkoja. Olen normaalisti erittäinkin rakkoherkkä ja lopputunnit ovat yhtä tuskaa niiden takia. Nyt ainoa rakko tuli jalan sivuun ja senkin huomasin mennessäni kisan jälkeen suihkuun ja saunaan. Neljänneksi, en saanut minkäänlaisia hiertymiä. Yleensä 24h jälkeinen suihun on aikas kirvelevä, muttei tällä kertaa. Noista asioista saa olla kyllä niin iloinen ja tyytyväinen, että nyt on varmistettu taas pitkäksi aikaa harjoittelumotivaatio. 

Skövden 24-tunnin kisaraportti

230,029 kilometriä vuorokaudessa ja ensimmäinen kilpailuvoitto! Vajaan 10 kilometriä jäin A-tavoitteesta, mutta tyytyväinen olen. Ehkäpä kirsikkana kakun päällä oli, että kisat olivat samalla Ruotsin mestaruuskisat ja Ruotsin mestari jäi toiseksi.

Maalissa, 230,029 kilometriä takana. 

Kelithän olivat optimaaliset, parempaa ei voi toivoa ulkojuoksuun. Iltapäivällä tuli hetken aikaa pientä tihkua, muttei siinä edes kengät kastuneet ja tämä kesti mielestäni vain noin tunnin verran.

Ensimmäinen satanen meni jotakuinkin suunnitellusti, mutta tämän jälkeen alkoi A-tavoite jäädä. Urheilujuomat ja geelit eivät taaskaan maistuneet. 100K väliaika 9:47:12. Vielä seuraavat 50K menivät joten kuten, mutta geeli ja urkka tökki jo valtavasti ja liikuskelin kiisselin ja voileipien voimalla. 100-150K aikaan 5:10:50.

Seuraavalla viidelläkympillä tulikin romahdus; 150-160K = 60 min, mutta 160-170K 67 min ja varsinainen matalakohta 170-180K 79 min. Jouduin 10 minuutiksi istahtamaan paikoilleni ja Jaana Tomppo ja Seppo Leinonen auttoivat tässä pahassa hetkessä. Sepon neuvosta siirryin jugurttiin ja hunajaan sekä teehen. Tämä onneksi auttoi ja sain loppukisaksi vielä nostettua kymppien vauhdit 65 minuutin pintaan.

Kisassa oli nyt paljon positiivista, vaikken A-tavoitetta saavuttanutkaan

• Sain ehjän juoksun ja juoksunautinto säilyi läpi koko kisan; noh tuota pikku notkahdusta huomioimatta
• Selvisin vielä ihan hyvin kisaan takas, vaikka aika alhaalla käytiin
• Tulos on kaikesta huolimatta hyvä, jopa erittäin hyvä
• Jalat säilyivät hyvän tuntoisina läpi kisan
• Juoksua haittaavia rakkoja NOLLA kappaletta, tämä oli aivan MAHTAVAA. (Päivitys: tässä linkki miten olen alkanut sitomaan kengät, ja tämä on ollut se ratkaiseva muutos https://www.youtube.com/watch?v=IijQyX_YCKA )
• Annoin varsin aikaisessa vaiheessa periksi tavoitevauhdista, sillä halusin mielummin hyvän ja ehjän juoksun, kuin sellaisen joka romahtaa täysin. Tähän paikkaan aivan oikea valinta. 

Seuraava 240K yritystä varten huomioitavaa: 

• Alkuvauhtia pitää saada nostettua ylöspäin. 13 minuutin marginaali ensimmäisen satasen jälkeen ei riitä. 
• Luonnollista ravintoa täytyy alkaa harrastamaan läpi kisan. Nyt näköjään vatsavaivat ovat tulleet jäädäkseen, joten ne on otettava entistä tarkemmin huomioon. Mehuja, keittoja, kiisseleitä, puuroja yms. yms. täytyy taas lähteä testaamaan. 
• Vaihdoin sukat kaksi kertaa ja ei tullut juoksua haittaavia rakkoja!

Nyt siis vuodelta 2015 tuloksena 230 ylitys, joka riittää aivan varmasti seuraavat kaksi vuotta Spartathlonin suoraan valintaan ja uskoakseni myös tuolla varmistetaan 24-tunnin maajoukkuepaikka muutamaksi seuraavaksi vuodeksi. Nyt voin siis jälleen alkaa keskittyä harjoitteluun!

Palautuminen on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Varsinkin koska rakkoja ei pahemmin tullut, niin kävely oli jo maanantaina helppoa. Tänään keskiviikkona lihaksistosta toki huomaa rasituksen, mutta kävely ja portaiden kapuaminen ovat kivuttomia. Nyt kun malttaa muutaman viikon levähtää kunnolla, niin voi alkaa jälleen miettimään lähestymistä Spartathlonia varten. 

Seuraavien neljän viikon ohjelma on jota kuinkin seuraava

• Syödään joka päivä EAA-aminohappoja, elektrolyyttejä, Beroccaa sekä vitamiini/hivenainetabletteja. Näin pyrin varmistamaan, että palautumiseen on riittävästi aminohappoja ja jotta hermostolla on kaiken maailman aineet latautumiseen. 
• Tällä viikolla käyn perjantaina ottamassa ensimmäisen kuntopiirin, lauantaina ja sunnuntaina pyöräilyä/kävelyä + venyttelyä
• Viikko 2: Punttisali, kävely ja pyöräily, lisäksi hieronta + venyttelyä
• Viikko 3: Punttisali, kävely ja pyöräily, venyttelyä
• Viikko 4: Hieman kevyttä hölkkää kuvioihin
• Viikko 5 ja eteenpäin: paluu normaaliin ohjelmaan. Spartaan aikaa neljä viikkoa. 

Onhan se mukavaa, kun saa hyvän kisan alle. Usko tekemiseen palautuu. Nyt on kiva jatkaa. 

Torinosta eteenpäin

Aikaa on vierähtänyt tolkuttomasti edellisestä päivityksestä, jostain syystä ei vain aika mukamas tahdo riittää. Yritetäänpäs taas ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa tämä kirjoittelu. Otetaan tähän ensimmäiseksi Torinon 24h MM-kisojen lyhkäinen analyysi noin kolmen kuukauden aikaperspektiivin turvin. Jälkiviisaus on sitä parasta viisautta, ja kisojen analyysissä jopa hyödyllistä, sillä näin tätä jälkiviisautta voi käyttää hyväkseen seuraavissa kisoissa.

Torino 24h MM-kisasuoritus

No keskenhän ne kisat jäivät; 18 tunnin juoksun jälkeen riisuin lenkkarit jalasta ja lähdin hotellille nukkumaan. Vatsavaivat alkoivat noin seitsemän tunnin kohdalla ja yhdentoista tunnin tappelun jälkeen karkasi B-tavoite, eli Spartathlonin suoran hyväksymisen raja 216 km, ulottumattomiin, joten päätin huoltajani kanssa, että eiköhän tämä ollut tässä. 

Seitsemän tunnin kohdalla alkoi pistäminen ja vatsassa alkoi "paisuva" ja "pallomainen" tunne. Tuntui kuin ravinto ei kunnolla liikkuisi eteenpäin. Energiaa kuitenkin upposi eikä energiavajetta tuntunut, mutta juoksu hankaloitui koko ajan. Aluksi pistäminen alkoi vaivata juostessa 145 sykkeiden kohdalla, mutta sitten lopussa kun sykkeet ylittivät 120, niin pistäminen muuttui sietämättömäksi. Tuolla sykkeellä meno on sen verran hidasta, että paikat alkoivat jumiutua tosissaan ja aika kävelyksi loppua kohden meno muuttui. 170 kilometriä taisi plakkariin kertyä ennen kuin heitin pyyhkeen kehään. 

Mikäs sitten oli varsinainen syy? Saman tapaisia oireita on nyt muistelujeni mukaan ollut 2014 Spartathlonilla, jolloin ensimmäiset 100K oli yhtä paskaa. Yhteisenä nimittäjänä oli, että käytin Vitargoa ja SIS:n isotonista geeliä yhtäaikaa. Nämä molemmat tuotteet toimivat erikseen kuin unelma, mutta yhdessä saattavat saada aikaiseksi tuon ikävän tunteen. Esim. hallimaratonin kovemmilla sykkeillä vetäisin pelkästään kolmella SIS-geelillä per tunti läpi ja ennätys tuli. Ei mitään imeytymisvaikeuksia. Samoin Vitargoa olen käyttänyt urkkana ja se on tuntunut lenkeillä uppoavan hyvin. 

Nyt voi olla, että vahva noin 10% Vitargoa tunnissa ja sitten joka toinen tunti vedellä ja kolmella SIS-geelillä olivat liikaa. Voipi olla, että sain liikaakin energiaa, ja tämä jäi sitten pyörimään vatsaan. En kyllä missään vaiheessa yrittänyt pitää esim. tunnin paussia energian sisäänotossa ja se oli kyllä virhe; olisi voinut auttaa. 

Perussyynä voi kuitenkin olla, että aloitin kisat liian lujaa. Lämpotila oli kovahko ja silloin pitäisi malttaa lähteä hitaammin liikkeelle. Voi olla, että 10-15 sekuntia hitaammat kilometrivauhdit olisivat auttaneet vetämään kisan kunnialla läpi. Tuosta lämpötilasta johtuen olisi ehkä pitänyt ymmärtää vetää hieman laimeampaa urkkaa myöskin. 

Luulen, että suurin oppi, joka tästä kisasta täytyy nyt vihdoinkin mennä päähän on, että hellekeleillä pitää muistaa juosta alku hitaampaa kuin mihin (mukamas) kunto riittäisi normaalioloissa. Hitaammalla alkuvauhdilla olisi sitten voinut kenties paremmin energiatkin upota ja mennä eteenpäin. 

Noh, nyt näin. Nyt sitten katse eteenpäin ja oikeastaan sivuviistoon, sillä seuraavat kisat ovat reilun kahden viikon kuluttua Skövdessä. Siellä pitäisi 24 tuntia taas juosta. 

(-40) Harjoittelu etenee (ja maratonennätys)

Blogi-päivityksiä tulee kirjoiteltua näköjään aika harvakseltaan. Meinaa tuo elämä olla tällä hetkellä vähän turhan hektistä; liikaa isoja hommia kesken. Kaikesta huolimatta pitäisi jaksaa treenata kovaa ja paljon. Ei saisi valittaa, itseppä on valintansa tehnyt. No joo, mennään asiaan.

Edellisen päivityksen jälkeen on pyörähtänyt täysi kolmen viikon harjoitussykli. Viikkotunnit ja avain harjoitukset ovat olleet:

• VKO #7: Kevyt viikko. 8:33h harjoittelua, 2h venyttelyä, 1,5h hieronta. juoksua 54K, tiistaina 15K kiihtyvänä 5K@5'30+5K@5'00+2,5K@4'30+2,5K@4, lauantaina testijuoksu 10K kiihtyvänä 2,5K@5'30+2,5K@5'00+2,5K@4'30+2,5K@4'00
• VKO #8: Raskas viikko. 14:11h harjoittelua, 2h venyttelyä, 105K juoksua, tiistaina kiihtyvävauhtinen 15K (sama kuin yllä), lauantaina 7*1000m@3'45/3 min. kävelypalautukset
• VKO #9: Raskas viikko 13:10h harjoittelua, 3h venyttelyä, 101K juoksua, tiistaina pyramidivedot 4'00 vauhdilla 1K+2K+3K+2K+1K / 3 min kävelypalautukset välissä. (viimeinen 1K oli 3'50 vauhdilla), lauantaina kiihtyvävauhtinen maraton (ja oma ennätys) 3:18:38, viimeiset 4K@4'07 vauhdilla. 

Nyt alkaa tuntumaan, että saa alkaa poimimaan hedelmiä talven PK-kaudesta. Vauhdit ja kestävyys ovat hyvässä nousussa. Enää jäljellä yksi kolmeviikkoisjakso, joka aika tavalla samanlainen kuin edellinenkin jakso. Tiistaisin kiihtyvävauhtinen 15K ja lauantaisin 1-3K vetoja.

Mukaan tulee kyllä nyt sitten supersettejä, jossa aluksi vedetään 1,5K noin kympin vauhtia ja sitten 5K kisavauhtia tai vähän lujempaa. Tämä toistetaan 3-4 kertaa. Väliin ei tule mitään pausseja. Harjoitukset ovat aika raskaita 25-30K pituisia vetoja yhteensä. Ensimmäiset muutamat vedot menee hyvin, mutta tuo 1,5K kympin vauhtia tuo aikalailla raskautta lisää. 

Hallimaraton 28.2. Vaasassa

Lauantaina 28.2. kävin kokeilemassa jälleen juosta maratonin "puolikovaa". Vähän samanlaisena testinä kuin viime vuonna Toholammin talvimaraton ennen 100K kisaa. 

Nyt päästin itseni vielä vähän helppomalla. Keskisyke oli 166 ja keskivauhti 4'41. Loppuaika oli 3:18:38 ja parannusta edelliseen ennätykseen tuli noin kahdeksan minuuttia. Lauantaina olisi varmasti pystynyt vielä nipistämään joitakin minuutteja, mutta nyt oli vielä tärkeämpää pitää mielessä palautuminen. Treenaamisen on jatkuttava ensi viikolla! Kuitenkin sain nyt sitten ensimmäisen voitonkin; voitin M40-sarjan.

Juoksija ja M40-sarjan voittopokaali. 

Kisan vedin läpi kokonaan SIS-geeleillä. noin 17 minuutin välein yksi geeli. Energiat eivät päässeet loppumaan missään vaiheessa. Kyllä on hyvä eväs tuo geeli. 

Meidän seuraan West Coast Ultra Runners tuli M40-sarjan 2. ja 3. sijakin. Lisäksi paras meistä oli kokonaiskisan 2. Itse olin 4. kokonaiskisassa. 

Samuli Nieminen kokonaiskisan 2., Jan Lågland M40-sarjan 2.,
Marko Forsell M40-sarjan 1. ja Fredrik Olaussen M40-sarjan 3. 

Kävinkin sunnuntaina tekemässä kevyen puntin ja juoksu/kävelin 7K. Hyvin tuntuu paikat palautuneen ja uskon, että maanantain hieronnan ja vielä hieman kevyemmän tiistain jälkee voin palata normaaliin harjoitteluun. 

Usko tekemiseen kasvoi nyt kyllä rutkasti, ja kisa toi luottamusta kohti Torinoa. Näköjään tekeminen ja harjoitelu on ollut oikeanlaista ja oikealla radalla ollaan. Vielä ehtii vähän kunto kohota ennenkuin aletaan laskettelemaan kohti kisaa. 

Spartathlon 2014, Vol. 2

Ou Jees! Enää en ole yksinkertainen vaan nytpäs olenkin jo kaksinkertainen Spartathlonin läpäisijä. Toinen läpäisy tapahtui aikaan 33:31:17. Tässäpä ehkä ne päälimmäiset tunteet kisasta nyt viisi päivää kisan jälkeen. Palautuminen lähti hyvin käyntiin ja tällä hetkellä ei tunnu kipua lihaksistossa tai muuallakaan. Pientä yleisväsymystä pystyn havaitsemaan ja rakon perskuleet päkiöiden alla ovat se suurin murhe, vaikkei nekään mitkään pahat enää ole, mutta mennäänpä asiaan. Käyn aluksi läpi kisaa fiilisten pohjalta. Seuraavaksi annan joitain avainlukuja Suunnosta ja lopuksi kuvakavalkadia reissulta.

Lähtöön valmistautuminen

Yövyin juoksututtavan Petrin luona, joka myöskin lähti huoltajaksi Spartaan. Saavuin Helsinkiin tiistai-iltana. Lähtö kentälle tapahtui seuraavana aamuna kello 4:15 Sakarin tullessa hakemaan minua ja Petriä. Matkalle oli jo tarttunut Stefan Porvoosta.

Kone saapui Ateenaan  noin 13 ja olimme hotelilla kello 15 maissa keskiviikkoiltapäivänä. Tällä kertaa huoneet olivat jopa runsaita. Huoneisiin majoitettiin kaksi-kolme henkilöä ja ne olivat kaksioita, oli makuuhuone ja olohuone erikseen. Luksusta! Kuinka ollakkaan itse sain Meksikolaisen huonetoverin. Kreikkalaisten kyky jakaa kahdella tuotti suunnattomia vaikeuksia. Luulisi, että 2-3 hengen huoneisiin jakamalla päädytään aina sellaiseen tulokseen, että saadaan saman maan edustajat samoihin huoneisiin. Noh, ei ilmeisesti Kreikassa, This is Greece, TIG.

Suuri osa suomalaisista oli majoittautunut järjestäjien osoittamaan OASIS hotelliin. Hiljalleen suomalaisporukka tulikin päivän aikana hotellilla piipahtamaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme hakemaan kisanumeroita ynnä muuta krääsää läheisestä kävelymatkan päässä olevasta kisakeskuksesta. Kuinka ollakkaan olin itse jotain töppäillyt hotelliyöpymisien kanssa. Kreikkalaisten järjestäjien ehdottomuus ja keskustelukyvyn puute aiheuttivat sen, että sanoin itse ratkaisevani heidän ongelmansa. This is Greece, TIG; suurin osa asioista ei mene kuten suunnitellaan.

Torstaina käytiin viemässä drop bagit ja kisainfo oli kello 17. Päivällä pyörähdettiin myös Glyfadan kylällä jätskillä. Kaikki ajatukset alkoivat kääntymään kuitenkin aamulla tapahtuvaan lähtöön.

Kisa

Aamulla ylös kello 4:45 ja aamupalalle. Bussit kohti Akropolis-kukkulaa lähtivät kello 5:50. Pientä kreikkalaista säätöä: Pitikin ottaa Spartaan lähtevät matkalaukut bussiin mukaan. Tämä oli aivan vastoin ohjeita, jotka kisainfossa annettiin. Noh, This is Grees, TIG. Tämä taitaa olla se monivuotinen perinne. Akropoliksella sataa tihutti. Kuinkas ollakkaan Akropoliksella ei ollutkaan ketään ottamassa vastaan matkalaukkuja. Siinä sitä seisottiin juoksuvarusteet päällä urheilujuomapullo kädessä ja toisessa kädessä matkalaukku. Kenelläkään ei ollut mitään tietoa, minne jättää laukkua. Siinä sitä sitten ihmeteltiin porukalla 10 minuuttia ennenkuin joku keksi, että yksi järjestäistä jää katsomaan parkkialueelle laukkujen perään, kun juoksijat suuntaavat lähtöön. Sinne sateeseen jäivät laukut seisoskeleen. TIG. 

Yksi asia on kuitenkin Spartathlonissa varmaa, lähtö tapahtuu kello 7:00. Niin tälläkin kertaa. Ensimmäiset kilometrit taivalsin ensikertalaisen Jarmon kanssa. Menimmekin yhdessä parisen kymmentä kilometriä. Sitten hyppäsinkin Stefanin ja Sakarin kelkkaan. Tässä vaiheessa eroja ei kuitenkaan ole kuin muutamia minuutteja eri ryhmien välillä. 

Noin 40 kilometrissä tuli varsin kova sadekuuro ja kaikki kastui läpimäräksi. Onneksi kuuro ei kestänyt kuin 10-15 minuuttia, jonka jälkeen se oli ohi. Oikeastaan vain virkistytti. Ainoa huolenaihe oli, että noinkohan sitä alkaa heti tulemaan rakkoja, kun märillä kengillä juoksentelee. Ei onneksi tullut heti. 

Omat hankalat hetket alkoivat siinä 40K jälkeen ja seuraavat 40K aina Korinthin kanavalle ja Hellas Caaniin saakka olivat varsin työläitä. Ei varsinaisesti väsyttänyt, muttei tuntunut hyvältäkään. Hieman oli imeytymisvaikeuksia ja vauhti tuntui liian kovalta. Jättäydyinkin hieman taaeammaksi Stefanista ja Sakarista ja keskityin vain omaan juoksuun. 

Olo oli kaikista pahimmillaan 60K kohdalla, jolloin jälleen kerran olin valmis lopettamaan koko ultrailun; on se vain niin pöljää hommaa koko touhu. Mutta, mutta, lapikasta toisen eteen 15 minuuttia kerrallaan, niinhän se olo paranee. Näin sitä saavuin hiljalleen Hellas Caaniin. Eroa raatobussiin oli kertynyt noin tunti. Suht reipasta vauhtia kuitenkin sitä oli tähän ensimmäiseen isompaan aikarajapisteeseen saavuttu. 

Hellas Caanissa otin mukaani vähän pastaa ja lähdin kävelemään eteenpäi Sakarin ja Stefanin kanssa. Eromme ei missään vaiheessa kasvanut muutamaa minuuttia pidemmäksi. Niinpä sitä naputeltiin eteenpäin yhdessä, minä kyllä jäin vähän väliä hieman kauemmaksi, kun halusin keskittyä omaan juoksuun. 110K kohdalla huomasin olon hieman alkavan parantua. Ehkäpä syynä oli, että hiljalleen energiaa alkoi taas elimistöön kertyä ja ilta alkoi tulemaan ja ilma viilentymään. 

Tätä OK oloa kesti sitten aina tuonne Mountain Baselle saakka 160K kohdalle. Tällöin taivalsin jo Sakarin kanssa kahden. Stefan oli ottanut irtioton ja lähtenyt vähän ennen meitä kapuamaan vuorta ylös. 

Vuoren ylitys meni hieman paremmin kuin edellisenä vuotena.  Alas tuleessa kuitenkin jarrutteli sai aikaan sen, että rakot alkoivat kehittyä päkiöiden alle. Jatkoimme yössä Check Pointilta Check Pointille ja hiljalleen ero raatobussiin alkoi lähentyä kahta tuntia. Aamun sarastaessa eroa taisi olla jo 2,5h. Aivan riittävästi. Yössä ei ole juurikaan mitään kerrottavaa. Vuorovedoin menimme Sakarin kanssa eteenpäin. Juoksu sujui paljon paremmin ja kevyemmin kuin edellisenä vuotena ja vauhti pysyi ihan hyvänä. 

Spartan valtatielle saavuimme aamulla kello 8 aikoihin. Meillä oli runsaasti aikaa päästä maaliin, noin 9 tuntia, joka tekee riittäväksi matkavauhdiksi 5 kilometriä tunnissa. Niin lähdimme Sakarin kanssa tallustelemaan ensimmäist isoa noin 7K nousua ylöspäin. Reipas tuntihan siihen menikin. Sen jälkeen hissutellen menimme jälleen Check Point kerrallaan eteenpäin. Päästimme kyllä itsemme vähän helpolla, sillä en halunnut rankaista itseäni juoksemalla lujaa rakot päkiöiden alla. Ehkä sen kivun olisi voinut sietää ja kestää, mutten halunnut lähteä kroppaa sillä tavalla kurittamaan. Voi olla, että aika olisi ollut tunnin tai jopa kaksi parempi, mutta onko sillä mitään väliä alkaako loppuaika 33 tai 31. Ei siinä vaiheessa tuntunut oleva, ja ei se tunnu olevan tätä kirjoittaessakaan. Todella hyvä aika olisi alle 30h alitus ja siihen ei olisi ollut juoksupäivänä mahdollisuutta. 

Niinpä saavuimme Sakarin kanssa loppusuoralle kello 16:30 ja rauhallisesti kävellen menimme maaliin saakka rinnatusten; koskimme Leonidaksen patsasta yhtäaikaa. 

Seuraavaksi pidetään viikko totaalilepoa ja kuukausi juoksutaukoa. Harjoittelun pariin palaan ensi viikolla kevyesti kävellen ja muuta rauhallista palauttavaa liikuntaa harjoittaen. Puntin aloitan hetimiten, sillä se tuntuu edistävän palautumista. Voimatasothan ovat taas lähes nollassa, joten kyllä taas pitää punttisalilla talven aikana viihtyä.

Dataa Suunnosta 

Tässäpä tärkeimpiä lukuja. HUOMIO! Unohdin pysäyttää kellon ajoissa, joten loppuaika on mitä on. Suunnon akku kesti hyvin ja 30% jäi varausta. Asetuksina oli GPS-mittaus 60 sek. välein ja tallennus 10 sek. välein. 

• Aika 33:31:17 (järjestäjän ilmoittama
• Matka 246,3 (järjestäjän ilmoittama)
• Vauhti 8'19''/km, eli 7,2km/h
• Keskisyke: 134, huippu 182, voi tosin olla piikki, jolloin huippu noin 168. 
• Nousua noin 2900 metriä, matalin piste 365 (pitäisi olla lähellä 0, mutta unohdin kalibroida jälleen), korkein piste 1461. Tämä tekee korkeimmaksi pisteeksi noin 1100m Sangas-vuorella. 
• Kalorikulutus 9845 kcal

Tässä linkki tarkempaan dataan. On hauska katsoa rinnakkain radan profiilia ja sykettä ym. tietoja. 

Kuvakavalkaadia

Tähän ensimmäiseksi maalisuoralta kuvia järjestäjien ottamina. Saavuimme siis yhtä matkaa Sakarin kanssa. 

Muutaman videon pätkän otin myös yöllä. Aikas tummia, mutta laitetaan kun tuli otettua. Ensimmäinen pätkä siitä, kun noustaan pitkää ja mutkittelevaa asfalttitietä ylös Mountain Baselle noin 150K kohdalta.

Toinen pätkä on itse vuorelta noin 160K kohdalta.

Tänä vuonna tuli reissulta otettua runsaasti kuvia. Laitan ne tähän alas suurin piirtein aika järjestyksessä.

Iltajunalla tiistaina Helsinkiin. 

Vantaan lentokentällä keskiviikkoaamuna Stefanin ja Sakarin kanssa. 

Vasemmalta: Minä, Esa, Jarmo, Stefan ja Petri (tänä vuonna huoltajana). 

Ja otin kuvan etta myös Sami pääsee kuvaan. 

Drop Bageja matkalle loppukäyttöpaikoilleen. 

Drop bagien lajittelua. 

Dr. Marcus Thalman, Spartathlon voittaja ja monesti podiumilla. 

Minä ja viime vuoden tuttavuus #255 Simonyi Balazs, Puola

Ruokahommissa. 

Kisainfo

Tuulan tatska. 

Työkalut ennen kisaa. 

Rasvanaamat valmiina koitokseen. 

Akropolis-kukkulalla

Suomen kisajoukkue 10/13. 

Korinthin kanavalla. 

Maalissa jalat pestään. 

Suht hyvät, paitsi vähän vain isoja rakkoja :/

Day After. on muuten herkkua jaloille istuskella bussissa. 

Minä ja viime vuoden tuttavuus #173 Kent Moeller, Tanska

Stefan, Jarmo, Sakari ja minä patsaalla, ay After. 

Työkalut, Day After

Kerjäävä kissa. 

Maanantai illan palkintojen jakotilaisuudesta. 

Minä ja Saku

Jari, Peeter Vennikas, Eesti ja minä

Stefan ja minä

Tänäkin vuonna pääsimme molemmat läpi Simonyin kanssa. 

Jarmo

Esa ja Sami

Sami

Tuula ja Noora

Ja Tarja

Suomen naiset Tarja, Heli, Tuula ja Noora

...ja palkinnot kotona.