Pohjalta ponnistaen

Selvensi ajatuksia tuo edellinen purkautuminen. Annoin periksi ajatuksille, että viime vuoden kuntorippeitä olisi jäljellä. Samalla, kun myönsin tämän tilanteen, niin alkoi tulemaan selkeyttä tilanteeseen. Aluksihan tuli pienehkö matalapaine, kun joutui antamaan periksi jo suunnitellusta harjoitteluohjelmasta.

Näyttää siltä tosiaan, että juoksukunto on paljon huonompi kuin halusin uskoa. Yritin tuossa muutaman kuukauden juosta sellaisella teholla ja määrällä kuin mitä halusin sen olevan ja seurakset olivat sitten nämä mitä olivat. Jatkuvasti tein vähän liikaa ja huomattavan paljon liian tehokkaasti. Tähän siis täsmälääkkeeksi Maffetonen kaava. Nyt vain lasken sen uudelleen, edellisestä kerrasta onkin viisi vuotta ja nyt takana loukkaantuminen, joten heitän nuo sykkeet 130 pintaan. Tämä täytyy nyt vain tunnustaa, ettei kroppa ole siinä kunnossa, että se voisi kestää enempää tällä hetkellä. Kunhan saa muutaman kuukauden taas treeniä taakse, niin nostetaan sykeraja 135 ja sitten vähän myöhemmin 140.

Kotirataultra tuli juostua ja onneksi tuntui, että tuo akillesjänne kesti mukavasti, ei ainakaan nyt sunnuntai-iltana vielä tunnu kipua. Aikaa meni runsaasti ja sykkeet olivat aivan turhan ylhällä. Keskisyke 5:35h/50K vauhdille oli 156, joka on ÄLYTTÖMÄN KORKEA, kun huomioi vauhdin. PK-vauhti on kadoksissa.

Liikunnallisesti tuli ihan OK-viikko. Ainoa nollapäivä oli keskiviikkona. Punttia kolme kertaa ja 3 kolme juoksulenkkiä. Liikuntaa yhteensä 9:30h.

Ensi viikolla jatketaan hiljaista jolkuttelua. Eiköhän tämä tästä taas hiljalleen.