Kuten yleensäkin, niin hyvin menneistä kisoista tulee äärimmäisen tylsiä raportteja. Kaikki vain tuntuu toimivan. Voitto heltisi 19 minuutin marginaalilla, joka on tällaiselle matkalle varsin vähän, mutta voitto alkoi jo varmistua hyvissä ajoin. Matkaan lähti kaikkiaan 28 juoksijaa, joista 10 selvisi maaliin. Maalissa järjestys oli seuraava:
1. Marko Forsell FIN 37:24:00
2. Ilias Karaiosif GRE 37:43:00
3. Peter Torjussen DEN 42:47:00
4. Dimitrios Besyris GRE 43:41:00
5. Ioannis Papamichail GRE 45:25:00
6. Michail Papadopoulos GRE 46:18:00
7. Martin Ilott GBR 46:25:00
8. Apostolos Chapouras GRE 46:56:00
9. Peter Kirk GBR 47:11:00
10. Dimitrios Parlapanos GRE 47:35:00
Kolme ensimmäistä |
Maaliin selvisi siis neljä ulkomaalaista ja kuusi kreikkalaista. Suomalaiset ovat pärjänneet ajansaatossa tässä kisassa hyvin. Ensimmäisellä kerralla Juha Jumisko voitti. Vuonna 2014 Sakari Haka oli toinen ja vuonna 2016 Stefan Smeds voitti kisan. Kisa on kirjaimellisesti suomalaisten kisa.
Lähdöstä Rioon
Lähtö tapahtui Delfin museon ja siten myös muinaisen Delfin edestä. Paikalle oli kokoontunut 28 Dolichos-kisan juoksijaa ja 11 Rion sillalle asti (111 km) juosijaa. Lähtö tapahtui kello 17:00.Lähtötunnelmia |
Pian mennään |
Itse päätin alussa pitää mahdollisimman maltillista vauhtia ja sykkeet alhaalla, jotta illan tullen ilman viiletessä voisi vaikka hieman kiristää tahtia. Omasta mielestäni tässä onnistuinkin varsin hyvin. Olin kello 21:00 aikaan Eratinissa 48,8 km kohdalla 5. Tällöin kisan kakkonen Karaiosif johti minua 35 minuutilla. Itse en tiennyt sijoitustani tässä vaiheessa lainkaan.
Marathiakseen 78,8 km kohdalle saavuin kello 1:36 ja tällöin olin kisassa 2. noin 30 min. jäljessä johtajaa. En tiennyt vieläkään sijoitustani.
Rion sillalle 111 km saavuin kello 5:44, jolloin siis kisaa oli käyty 12:44 tuntia. Tein nopeasti huoltotoimet ja nappasin mukaan drop bagistä vähän evästä ja järjestäjiltä muutaman vesipullon. Tässä vaiheessa olin siirtynyt kisan johtoon, josta edelleenkin olin autuaan tietämätön.
Rion sillalla |
Rion vaihtopisteessä ollaan vielä voimissaan |
Riosta Olympokseen
Rion jälkeen alkaakin nousu kisan korkeimmalle kohdalle. Tämä tarkoittaa noin reilulle kymmenelle kilometrille 1100 metrin nousua. Heti Rion jälkeen on pienen joen ylitys, jossa kengät ja sukat kastuivat läpimäräksi. En vaivautunut suojaamaan kenkiäni mitenkään, koska päivä oli aluillaan ja tulossa oli kuuma päivä. Ajattelin kenkien kuivuvan jalkoihin ja koska seuraavat pari tunti menisi pääasiassa kävellen, niin ei märät kengät ja sukat häiritsisi ainakaan juoksua. Vuorelle nousun aikana alkoi lämpötila kipuamaan ja samalla alkoi voimakas tuuli. Välillä vastatuuleen tuntui, ettei edes alamäkeen päässyt kunnolla eteenpäin. Toisaalta myötäinen tuuli auttoi hyvin etenemään.
Kohti huippua, taustalla häämöttää Rion silta |
Rion silta ylhäältä kuvattuna |
Päivän mittaan lämpötila kipusi 30 asteeseen ja varmaan vähän päällekin. Päivän mittaan nousut ja laskut alkoivat käymään etureisien päälle ja hiljalleen myötämäkeen juoksu alkoi tuntumaan varsin ikävältä. Jostain syystä nouseminen kävi yllättävänkin hyvin koko kisan. Hiljalleen aloin oivaltamaan myös, että saavun Check Pointeille ensimmäisenä, sillä järjestäjien auto lähti aina edelleni varmistamaan, että seuraava Check Point on valmis.
Päivän lopulla kello 18:22, kun kisaa oli käyty 25:22 tuntia, saavuin Kalenziin 187 km kohdalle. Tänne edellisenä kerralla matka loppuikin, nyt olin noin kuusi tuntia edellä silloista aikaa. Kisan kakkosta johdin 50 minuuttia. Kalenziin mennessä pahimmat nousut ainakin profiilin mukaan tulisi olla takana, mutta näin jälkikäteen miettien eivät ne olleet ohi lähimaillekaan.
Kalenzista lähdön jälkeen alkaa piakkoin toinen yö. Tällöin voidaan sanoa kisan varsinaisesti alkavan. Väsymys alkaa olemaan todella kova ja takana on siis jo yksi valvottu yö. Matkalle Kalenzizta Olympokseen mahtuu yksi joen ylitys, pellon ylitys sekä yhden kreikan kauneimman metsikön, Foloen tammimetsä, läpijuoksu. Toisen yön aikana vauhti hidastui huomattavasti ja välillä juoksusta edes tasaisella ei tahtonut tulla oikein mitään. Jalat olivat vähän lopussa.
Vielä aivan kisan loppuun on saatu erittäin hankala laskeutuminen todella jyrkkää ja kivistä rinnettä pitkin, joka varsin loppuun käytetyillä jaloilla tuntui ikävältä. Kaiken tuon tein siis täysin pimeässä kelissä. Aurinko alkoi nousemaan lähestyessäni viimeistä huoltopistettä, jonka jälkeen onkin vain noin kuuden kilometrin matka asfalttiteitä pitkin Olympokseen.
Muinaisen Olympokseen porteille saavuin sunnuntaiaamuna kello 6:24, kun kisakello näytti 37:24:26 tuntia. Kisan kakkonen tuli 19 minuuttia minun jälkeeni maaliin.
Palkintojen jako tapahtui samana iltana kello 19:30.
Nyt on taas vaihteeksi ihan hyvä olo... |
...vaan vetää se vähän herkäksikin. |
Palkintojen jako tapahtui samana iltana kello 19:30.
Diplomi, mitali ja pokaali... |
...ja poseeraus |
Mitä opin?
Minulle sattui toiselle yölle kolme suurta virhettä, joista jokainen olisi voinut johtaa, ellei nyt kisan keskeytymiseen, niin ainakin huomattavaan aika menetykseen. Kaksi näistä virheistä menee väsyneen mielen piikkiin ja yksi huolimattomuuteen valmistautumisessa.
Ensimmäinen virhe. Toista yötä varten jätin Kalenziin toisen lampun ja varaparistot. Jostain syystä jätin varalampun ottamatta. Yöllä keskellä pimeyttä toivoin useammin kuin kerran, ettei ainoa lamppuni mene rikki. Se olisi saattanut pudota tms. Onneksi näin ei käynnyt. Jos lamppu olisi lakannut toimimasta, niin minulla ei olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin odottaa seuraavaa tulijaa taikka päivän valoa.
Toinen virhe. Joen ylityksen jälkeen minulla piti olla varasukat Check Pointilla 23. Niinpä otin joen ylitystä varten vain kengät pois jalasta ja pidin sukat jalassa. Varasukkia vaan ei ollutkaan huoltopisteellä. Minun piti pestä ja kuivata ylityksessä käyttämäni sukat ja toivoa, että saan pyyhittyä enimmät hiekat pois sukista ja jalkapohjista, jottei hiekka ala hiertämään jalkoja. Onneksi sain putsattua jalat tarpeeksi hyvin, eikä hiekka vaivannut.
Kolms virhe. Olin jättänyt Check Pointille 26, Persena, 232 km, sadetakin, sillä Olympoksen päähän oli luvattu sadetta. Jostain syystä jätin sadetakin ottamatta. Onneksi sadetta ei tullut kuin kolme pientä parin minuutin mittaista kuuroa. Kovempi sade olisi saattanut tehdä etenemisen todella kylmäksi ja vaikeaksi.
Kaikki em. virheet olisivat saattaneet kostautua kalliisti, mutta nyt oli onnea mukana. Pääsin näissä suhteissa kuin koira veräjästä.
Ravinto
Jätin tähän lopuksi erittäinkin kiistanalaisen asian. Olen ollut nyt noin 1,5 vuotta #LowCarbHighFat #LCHF -juoksija. Tämä tarkoittaa sitä, että ruokavalioni sisältää päivässä noin 20-50 grammaa hiilihydraattia. Viime vuoden kolme onnistunutta kisaa vedin vähillä hiilareilla, eli tunnissa tuollaiset 20-30 grammaa. Tähän kisaan lähdin toisilla tavoitteilla.
Otin viime marraskuussa yhteyttä Professori Tim "Lore of Running" Noakesiin, joka on #LCHF ravinnon puolesta puhuja. Kysyin onko lääketieteellisesti mitään vaaraa juosta ultramatkoja täysin ilman hiilareita. Vastaus oli, ettei vaaroja ole. Mikäli maksa ei pysty tuottamaan riittävästi ketoneja, niin seurauksena on hypoglykemia, joka korjaantuu ottamalla esim. yksi urheilugeeli. Tähän voi totutella juoksemalla harjoituskaudella yhä pidempiä ja pidempiä lenkkejä pelkällä vedellä.
Niinpä tähän kisaan valmistauduin pelkästään ottamaan matkalla rasvaa ja protskua ja päätin alkupätkän juosta pelkällä vedellä. Delphistä Rioon (111 km) join yhden kupillisen kotona tehtyä kanalientä arvioisin ravintosisällön olevan 165 kilokaloria (rasvaa: 2g, hiilarit: 13g, proteiini: 23g, kuitu: 2g). Muuten join vain vettä, johon lisäsin silloin tällöin 1 tabletin elektrolyyttejä (0 kcal).
Rion jälkeen alkoi vatsaa kourimaan sellainen nälkä, että minun oli pakko nälän kurissa pitämiseksi syödä jotain. Elektrolyyttien ottamisen lopetin (alkoi maku tökkiä) ja join pelkkää vettä. Alla listaus ravinnosta:
- 3 * 80 g purkki tonnikalaa öljyssä. Yhdessä purkissa ravintoarvot: 293 kcal (rasvaa: 26g, hiilarit: 0g, protsku 13,5 g). Yhteensä: 879 kcal (rasvaa 78g, hiilarit 0g, protsku 40,5g).
- 2 * 90 kanafilepurkki liemessä. Yhdessä purkissa ravintoarvot: 119 kcal (rasvaa: 2g, hiilarit 0g, protsku 25g) Yhteensä 238 kcal (rasvaa 4g, hiilarit 0g, protskua 50g)
- hampurilaispihvi 200 kcal (rasvaa 10g, hiilarit 0g, protskua 12g)
- puolikas kananmuna 40 kcal (rasvaa 3g, hiilarit 0g, protskua 3g)
- 30 g suolapähkinöitä 180 kcal (rasvaa 15g, hiilarit 4g, protskut 8g)
- 80 g maapähkinävoita 480 kcal (rasvaa 40g, hiilarit 10g, protskut 20g)
Yhteensä koko reissulla meni siis ravintoa sisään:
- 2182 kcal (rasvaa 152g, hiilarit 27g, proteiini 156,5g)
Suolaa otin silloin tällöin, mutta suola maistui pisteliäältä suussa, joka on merkki suolatasapainon olevan OK. Kaikkiaan söin ehkä 5 g suolaa suolana.
Energia tuli siis otettua pääosin oman kropan rasvavarastoista. Jos lasketaan, että hitaasti kiiruhtaen pieni 67 kiloinen mies kuluttaa 450 kcal 10 kilometrille, niin koko reissulle menisi tällöin noin 11 475 kcal, kun tähän lisätään peruskulutus 1600 kcal * 1,5 päivää, niin päästään suunilleen yhteensä tuollaiseen 13 875 kcal. Tämä tarkoittaa sitä, että kropasta otettiin matkan aikana energiaa noin 11 700 kcal, joka on rasvana 1300 grammaa rasvaa. Varmasti osa on otettu lihaksistostakin, mutten osaa arvioida tätä.
Olen nyt saanut tällä #LCHF ravinnolla kulkemaan kisat varsin hyvin. Se sopii omalle kropalleni mainiosti. Vatsavaivat ovat tällä osin mennyttä päivää ja syöminen ja juominen kisassa onnistuvat hyvin. Ilmeisesti tuota suolaakaan ei tarvitse niin runsaasti, kun pääasiallisena ravinnonlähteenä on jokin muu kuin hiilihydraatti.
Kisan jälkeen aloin heti myös tankkaamaan proteiinia TopShape100.com. Tämä on mauton ja hyvin sekoittuva proteiini. Seuraavaa kisaa varten ajattelin tehdä tästä ja öljystä sekoitetta, jota käytän geelin tapaan kisan aikana. Nyt näytti tuo 50/50 suhde painon suhteen toimivan rasvan ja protskun välillä.
TopShape100.com |
Mielenkiintoinen kirjoitus. Onnea tätäkin kautta upeasta menestyksestä!
VastaaPoistaKiitokset Onni! Olihan tuo vähän raskas reitti. Alku on tasaista, mutta loppu alkaa jo muistutaan polkujuoksua :D
Poista