Meiliä voi lähettää: marko.forsell [a] gmail.com. (Kuva: Marianne Pykäläinen)

maanantai 7. elokuuta 2017

Tripletriathlon, Lensanh, Saksa

Triplatriathlon, eli 11,4 km uintia, 540 km pyöräilyä ja 126,6 km juoksua, yhteensä 678 km aikaan 40:57:43. Suomen ensimmäinen triplan tekijä ja luonnollisesti suomenennätyksen haltija. Nämä ovat isoja asioita minulle. Tietystikin olen varsin tyytyväinen neljänteen sijaani kisassa, vaikkakin oma 40 tunnin alitus jäi erittäin huonon pyöräilykelin ansiosta saavuttamatta. 

Huoltajaksi reissulle lupautui velipoika Pasi ja lähdimme tiistaina 25.7.17 matkaan. Laivamme lähti Turusta 21:00 tiistai-iltana. Tukholmassa olimme 6:30 paikallista aikaa. Tukholma - Malmö - Kööpenhamina - Rödbyhaven - Puttgarden - Lensanh, kaikkiaan vähän reipas 900 km ajoa keskiviikolle. Saavuimme kisapaikalle keskiviikkona noin kello 16:00, emme juurikan pysähtyneet ajonaikana kuin tankkaamaan ja samalla ostamaan kahvit ja teet.

Teetä ja kahvia jossain päin Tanskaa

Olimme sen verran hyvissä ajoin paikalla, että järjestelyt olivat vielä täydessä tohinassa. Olimme varanneet aivan reitin vieressä olevasta koulusta luokan majoitusta varten, jonne majoittauduimme. Tsekkasimme samalla radat, eli uimaradan, pyöräilyreitin ja juoksureitin.

Tänne pitäisi päästä 678 km jälkeen.

Torstaipäivä tuli haahuiltua ja viimeisteltyä varusteita. Katsoimme myös huoltopisteet pyörälle ja juoksulle. Pystytimme teltan juoksureitin varteen, mikäli oikein paha väsymys pääsisi iskemään ja olisi pakko oikaista.
Juoksun huoltopiste
Kello 11:00 meillä oli kisainfo uimahallilla ja illalla kello 18:00 pidettiin pasta-party, jossa myös meidät kilpailijat esiteltiin. Kaikkiaan kisa olivarsin kansainvälinen, mukana olikilpailijoita 15 maasta, joista kauimmaiset Brasiliasta saakka. Mukana olimyös kaksi viikkoa aikaisemmin Itävallassa pidetyn triplatriathlonin maailmanmestari Richard Jung, Saksa, joka on myös voittanut kisan kahdesti.


Pasta-party ja kisaajien esittely menossa. 

Perjantaiaamuna herätys on kello 5:30. Uimahallilla pitää olla 6:00 maissa. Lähdemme Pasin kanssa kävelemään koulumajoituksesta kohti uimahallia, jonne on noin 300 m matka. Laitamme kisapyörän T1-vaihtoalueelle. Pidän pienen hiljaisen hetken, ennen kuin lähden pukemaan märkäpukua päälle.


Tässä vaiheessa jännittää ja vetää vakavaksi. 

Startti tapahtuu kello 7:00. Tankkaussuunnitelma on yksinkertainen, vedän 1-2 palautusjuomaa matkan aikana. Toteutus toimii siten, että noin tunnin välein join desin verran, joten yksi palautusjuomapurkki menee. Krampin oireita pohkeissa alkoi tuntumaan noin 1,5h jälkeen, jolloin pyysin Pasilta magnesiumia. Auttoi sen verran, että loppuun päästiin.

Paljonko menny?

Meitä uimareita oli kuudella radalla ja meidän radallemme oli kerätty kaikista hitaimmat menijät. Sen verran sain kuitenkin lohtua, että oli keräilyerän nopein :) . Itse asiassa olin noin pakan puolessa välissä eli 16. uinnin jälkeen. Sain itselleni aivan huippuajan uintiin, eli 4:02 tuntia, noin 2,8km/h.

Ensimmäinen vaihto sujui suhteellisen verkkaisesti eli 9 minuuttia siihen meni, mutta sen aikana ehti tekemään kaiken tarpeellisen. Laitoin myös kunnon pyöräilyhousut jalkaan, sillä 540 km on kuitenkin aika pätkä vetää.

T1-vaihtoalueella täysi tohina päällä. 

Alussa pyöräillessä sykkeet kävivät kovin korkealla, mutta tunnin jälkeen ne tasaantuivat. Pyöräilyosuus on järkyttävän mielipuolisen pitkä. Tuntui, ettei se loppuisi koskaan. Väliin sattaui kaksi todella kovaa vesisadekuuroa, jolloin suuri osa kisaajista näytti pitävän sadetta muun muassa bussipysäkkien katoksien alla. Oli pakko hiljentää menoa, sillä tien pinta kävi liukkaaksi. Muutamaan otteeseen tiukimmissa käännöksissä takarengas meinasi lähteä irti ja tämä säikäytti tosissaan. Jouduin käymään lämmittelemässä autossa muutamaan otteeseen. Vain noin tunti ennen loppua minun oli vaihdettava kuivat vaatteet ylle, sillä ei meinannut enää kroppa lämmetä. Yösydäntunteihin mahtui yksi rengasrikkokin.

Missähän mennään? Sekaisin laskuissa. 

Kaikkiaan pyöräilyyn kului aikaa noin 22 tuntia. Matkan aikana söin neljä kertaa currywurstit, kerran otin vähän kebabia ja 3-4 energiapatukkaa. Aika hyvin sai tankattua ruokaa pyöräilyssä.

Currywurstia ja alkoholitonta olutta. Maistuu!!!

Huoltajana toiminut veljeni Pasi jaksoi koko kisan valvoa. Huolto pelasi esimerkillisen hyvin ja kaikki toimi kuten piti. Tässä huoltaja pitää hauskaa kamerallani :) .

Moro!

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Noin 10:00 aikaan lauantaiaamuna sain pyöräosuuden loppuun. Nousin pyöräilyosuuden aikana viisi sijaa ollen vaihdossa 11. Meitä oli noin kuuden kilpailijan joukkio puolen tunnin sisässä. Noin 10 minuutin vaihdon aikana vaihdoimme koko vaatekerran. Putsasimme jalkapohjat alkoholilla, jotta pystyimme laittamaan teippiä pahiten rakkoontuviin kohtiin. Yllätyksekseni yli vuorokauden vedessä lilluneet jalat saatiin niin hyvin putsattua, että nämä teipit pysyivät loppuun saakka.

Ensimmäinen maratoni ja vähän toinenkin menivät reippaasti.
Laskeskelin, että 13 tunnin juoksulla saisin vielä alitettua 40h. Tämä osoittautui kuitenkin virheeksi. Sain ensimmäisen puoliskon vedettyä tavoitevauhtia ja ensimmäinen maraton meni aika tarkkaan 4:12h.

Vielä jaksaa nauraa. 
Iltapäivästä 14-17 välillä ilma oli jopa kuuma ja vaihdoin päälle lyhythihaisen paidan. Hiki virtasi ja juoksu kuitenkin maittoi.   Nousin jatkuvasti tilastossa ja varsin pian huomasin olevani kuudes. Tämä oli jo suuri yllätys itsellenikin. Iltaa kohden vauhti alkoi kuitenkin hiipumaan ja huomasin, ettei 40 tuntia tule alittumaan. Kuitenkin olin vielä petrannut pari sijaa ollen neljäs. Tällöin aloin kamppailemaan vain pitääkseni tuon saavutetun neljännen sijan.

Vielä vähän...
Edelläni ollut tanskalainen Per Johansen jäi koko ajan, mutta hänen takaansa kiri kreikkalainen Konstantinos Zemadanis, joten en pystynyt liikaa löysäämään. Eroa oli kuitenkin parhaimmillaan lähes tunti, joten aivan viimeisiä ei tarvinut yötä vasten alkaa ottamaan. Eikä se olisi helppoa ollutkaan. Viimeinen maraton oli aika tuskainen, sillä sen aikana en saanut ravintoa sisään juuri lainkaan ja viimeisen kahden tunnin aikana en saanut kunnolla edes nesteitä alas. Laskin kuitenkin, ettei tarvitsekaan.

Viimeisten kilometrien aikana oli selvää, että pystyisin pitämään neljännen sijani. Viimeinen kilometri taisikin viedä aikaa yli 20 minuuttia, sillä kisan tapana on kiertää viimeinen kierros vastasuuntaan kantaen oman maan lippua. Otimme huoltajan kanssa tästä kaiken irti ja pidimme huolen vain siitä, että 41h alittuu.

Kisan jälkeen huoltotoimet ja suihkuun. Vaurioita tuli loppujen lopuksi varsin vähän. Suihkussa ei juurikaan mikään paikka kirvellyt, joka tarkoitti sitä, ettei pahempia hinkkaantumisia tapahtunut uinnissa, pyörässä tai juoksussa. Oikeaan pikkuvarpaaseen tullut rakko oli pahin. Tämä olikin sen verran kivulias ollut noin puolet juoksusta, että se vaikutti juoksuaskeleeseen ja sai aikaiseksi oikean säären tulehtumista. Pääsin kuitenkin noin kello 2:00 sunnuntaiyönä nukkumaan ja sain nukuttua varsin hyvän yön.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aikaa haahuilla maalialueella ja moikata kisan aikana tutuiksi tulleita kisaajia ja järjestäjiä. Puolalainen Pawel Cioch tuli kisassa 13. ja on niin positiivinen kaveri ettei toista.


Minä ja Pawel Cioch

Kilpailun johtajana toimi Saksassa tunnettu ultraurheilija Wolfgang Kulow, joka on mm. juossut Marathon de Sablesin. Hän pitää myös hallussaan Guinessin ennätystä uima-altaassa juostussa maratonissa, jonka suoritti noin vuorokaudessa.

Minä ja Wolfgang Kulow

Palkintojenjakotilaisuutta ennen sattui jälleen äärettömään suuri sään vaihtelu. Kello 15:00 aikaan sattui varsinainen rakekuuro, jolloin taivaalta tuli peukalonpään kokoisia rakeita. Tämän jälkeen paistoi aurinko ja oli mitä kaunein kesäkeli. Noin tunti ennen palkintojen jakoa alkoi erittäin puuskainen tuuli, joka kaatoi päälleni vanerisen ilmoitustaulun. Sen verran pitkän naarmun se sai aikaiseksi käteeni, että piti käydä ensiapuihmisten paikattavana ja tästä tuo kädessä näkyvä side.


Kisan neljäs. 

Ja yhteiskuva maaliin tulleista.


Minä ja muut hurjat. 

Takaspäin lähdimme ajeleskelemaan sunnuntai-iltana ja pyyhkäisimme Malmöseen saakka. Maanantaina saavuimme hyvissä ajoin Tukholmaan ja meillä oli velipojan kanssa aikaa käppäillä Tukholman turistirysissä.

Minä ja Pade Tukholman keskustassa.

Laiva saapui tiistaiaamuna 7:30 satamaan ja saavuimm Kokkolaan noin 14:00.

Kova reissu, paljon kilometrejä, mutta oli kyllä vaivan arvoinen. Ensimmäinen suomalainen triplatriathlonisti ja edelleenkin suomenennätyksen haltija.

Palautuminen on sujunut normaaliin tapaan. Tein viiden  päivän jälkeen kevyen kävelylenkin ja kuudentena päivänä kevyen kuntopiirin. Sunnuntaina kävin pyöräilemässä tunnin verran. Nyt sitten vain valmistautumaan kohti kauden päätavoitetta Spartathlonia, jonne aikaa noin kahdeksan viikkoa. Spartathlonhan juostaan syyskuun viimeisenä viikonloppuna.