Meiliä voi lähettää: marko.forsell [a] gmail.com. (Kuva: Marianne Pykäläinen)

maanantai 7. elokuuta 2017

Tripletriathlon, Lensanh, Saksa

Triplatriathlon, eli 11,4 km uintia, 540 km pyöräilyä ja 126,6 km juoksua, yhteensä 678 km aikaan 40:57:43. Suomen ensimmäinen triplan tekijä ja luonnollisesti suomenennätyksen haltija. Nämä ovat isoja asioita minulle. Tietystikin olen varsin tyytyväinen neljänteen sijaani kisassa, vaikkakin oma 40 tunnin alitus jäi erittäin huonon pyöräilykelin ansiosta saavuttamatta. 

Huoltajaksi reissulle lupautui velipoika Pasi ja lähdimme tiistaina 25.7.17 matkaan. Laivamme lähti Turusta 21:00 tiistai-iltana. Tukholmassa olimme 6:30 paikallista aikaa. Tukholma - Malmö - Kööpenhamina - Rödbyhaven - Puttgarden - Lensanh, kaikkiaan vähän reipas 900 km ajoa keskiviikolle. Saavuimme kisapaikalle keskiviikkona noin kello 16:00, emme juurikan pysähtyneet ajonaikana kuin tankkaamaan ja samalla ostamaan kahvit ja teet.

Teetä ja kahvia jossain päin Tanskaa

Olimme sen verran hyvissä ajoin paikalla, että järjestelyt olivat vielä täydessä tohinassa. Olimme varanneet aivan reitin vieressä olevasta koulusta luokan majoitusta varten, jonne majoittauduimme. Tsekkasimme samalla radat, eli uimaradan, pyöräilyreitin ja juoksureitin.

Tänne pitäisi päästä 678 km jälkeen.

Torstaipäivä tuli haahuiltua ja viimeisteltyä varusteita. Katsoimme myös huoltopisteet pyörälle ja juoksulle. Pystytimme teltan juoksureitin varteen, mikäli oikein paha väsymys pääsisi iskemään ja olisi pakko oikaista.
Juoksun huoltopiste
Kello 11:00 meillä oli kisainfo uimahallilla ja illalla kello 18:00 pidettiin pasta-party, jossa myös meidät kilpailijat esiteltiin. Kaikkiaan kisa olivarsin kansainvälinen, mukana olikilpailijoita 15 maasta, joista kauimmaiset Brasiliasta saakka. Mukana olimyös kaksi viikkoa aikaisemmin Itävallassa pidetyn triplatriathlonin maailmanmestari Richard Jung, Saksa, joka on myös voittanut kisan kahdesti.


Pasta-party ja kisaajien esittely menossa. 

Perjantaiaamuna herätys on kello 5:30. Uimahallilla pitää olla 6:00 maissa. Lähdemme Pasin kanssa kävelemään koulumajoituksesta kohti uimahallia, jonne on noin 300 m matka. Laitamme kisapyörän T1-vaihtoalueelle. Pidän pienen hiljaisen hetken, ennen kuin lähden pukemaan märkäpukua päälle.


Tässä vaiheessa jännittää ja vetää vakavaksi. 

Startti tapahtuu kello 7:00. Tankkaussuunnitelma on yksinkertainen, vedän 1-2 palautusjuomaa matkan aikana. Toteutus toimii siten, että noin tunnin välein join desin verran, joten yksi palautusjuomapurkki menee. Krampin oireita pohkeissa alkoi tuntumaan noin 1,5h jälkeen, jolloin pyysin Pasilta magnesiumia. Auttoi sen verran, että loppuun päästiin.

Paljonko menny?

Meitä uimareita oli kuudella radalla ja meidän radallemme oli kerätty kaikista hitaimmat menijät. Sen verran sain kuitenkin lohtua, että oli keräilyerän nopein :) . Itse asiassa olin noin pakan puolessa välissä eli 16. uinnin jälkeen. Sain itselleni aivan huippuajan uintiin, eli 4:02 tuntia, noin 2,8km/h.

Ensimmäinen vaihto sujui suhteellisen verkkaisesti eli 9 minuuttia siihen meni, mutta sen aikana ehti tekemään kaiken tarpeellisen. Laitoin myös kunnon pyöräilyhousut jalkaan, sillä 540 km on kuitenkin aika pätkä vetää.

T1-vaihtoalueella täysi tohina päällä. 

Alussa pyöräillessä sykkeet kävivät kovin korkealla, mutta tunnin jälkeen ne tasaantuivat. Pyöräilyosuus on järkyttävän mielipuolisen pitkä. Tuntui, ettei se loppuisi koskaan. Väliin sattaui kaksi todella kovaa vesisadekuuroa, jolloin suuri osa kisaajista näytti pitävän sadetta muun muassa bussipysäkkien katoksien alla. Oli pakko hiljentää menoa, sillä tien pinta kävi liukkaaksi. Muutamaan otteeseen tiukimmissa käännöksissä takarengas meinasi lähteä irti ja tämä säikäytti tosissaan. Jouduin käymään lämmittelemässä autossa muutamaan otteeseen. Vain noin tunti ennen loppua minun oli vaihdettava kuivat vaatteet ylle, sillä ei meinannut enää kroppa lämmetä. Yösydäntunteihin mahtui yksi rengasrikkokin.

Missähän mennään? Sekaisin laskuissa. 

Kaikkiaan pyöräilyyn kului aikaa noin 22 tuntia. Matkan aikana söin neljä kertaa currywurstit, kerran otin vähän kebabia ja 3-4 energiapatukkaa. Aika hyvin sai tankattua ruokaa pyöräilyssä.

Currywurstia ja alkoholitonta olutta. Maistuu!!!

Huoltajana toiminut veljeni Pasi jaksoi koko kisan valvoa. Huolto pelasi esimerkillisen hyvin ja kaikki toimi kuten piti. Tässä huoltaja pitää hauskaa kamerallani :) .

Moro!

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Noin 10:00 aikaan lauantaiaamuna sain pyöräosuuden loppuun. Nousin pyöräilyosuuden aikana viisi sijaa ollen vaihdossa 11. Meitä oli noin kuuden kilpailijan joukkio puolen tunnin sisässä. Noin 10 minuutin vaihdon aikana vaihdoimme koko vaatekerran. Putsasimme jalkapohjat alkoholilla, jotta pystyimme laittamaan teippiä pahiten rakkoontuviin kohtiin. Yllätyksekseni yli vuorokauden vedessä lilluneet jalat saatiin niin hyvin putsattua, että nämä teipit pysyivät loppuun saakka.

Ensimmäinen maratoni ja vähän toinenkin menivät reippaasti.
Laskeskelin, että 13 tunnin juoksulla saisin vielä alitettua 40h. Tämä osoittautui kuitenkin virheeksi. Sain ensimmäisen puoliskon vedettyä tavoitevauhtia ja ensimmäinen maraton meni aika tarkkaan 4:12h.

Vielä jaksaa nauraa. 
Iltapäivästä 14-17 välillä ilma oli jopa kuuma ja vaihdoin päälle lyhythihaisen paidan. Hiki virtasi ja juoksu kuitenkin maittoi.   Nousin jatkuvasti tilastossa ja varsin pian huomasin olevani kuudes. Tämä oli jo suuri yllätys itsellenikin. Iltaa kohden vauhti alkoi kuitenkin hiipumaan ja huomasin, ettei 40 tuntia tule alittumaan. Kuitenkin olin vielä petrannut pari sijaa ollen neljäs. Tällöin aloin kamppailemaan vain pitääkseni tuon saavutetun neljännen sijan.

Vielä vähän...
Edelläni ollut tanskalainen Per Johansen jäi koko ajan, mutta hänen takaansa kiri kreikkalainen Konstantinos Zemadanis, joten en pystynyt liikaa löysäämään. Eroa oli kuitenkin parhaimmillaan lähes tunti, joten aivan viimeisiä ei tarvinut yötä vasten alkaa ottamaan. Eikä se olisi helppoa ollutkaan. Viimeinen maraton oli aika tuskainen, sillä sen aikana en saanut ravintoa sisään juuri lainkaan ja viimeisen kahden tunnin aikana en saanut kunnolla edes nesteitä alas. Laskin kuitenkin, ettei tarvitsekaan.

Viimeisten kilometrien aikana oli selvää, että pystyisin pitämään neljännen sijani. Viimeinen kilometri taisikin viedä aikaa yli 20 minuuttia, sillä kisan tapana on kiertää viimeinen kierros vastasuuntaan kantaen oman maan lippua. Otimme huoltajan kanssa tästä kaiken irti ja pidimme huolen vain siitä, että 41h alittuu.

Kisan jälkeen huoltotoimet ja suihkuun. Vaurioita tuli loppujen lopuksi varsin vähän. Suihkussa ei juurikaan mikään paikka kirvellyt, joka tarkoitti sitä, ettei pahempia hinkkaantumisia tapahtunut uinnissa, pyörässä tai juoksussa. Oikeaan pikkuvarpaaseen tullut rakko oli pahin. Tämä olikin sen verran kivulias ollut noin puolet juoksusta, että se vaikutti juoksuaskeleeseen ja sai aikaiseksi oikean säären tulehtumista. Pääsin kuitenkin noin kello 2:00 sunnuntaiyönä nukkumaan ja sain nukuttua varsin hyvän yön.

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aikaa haahuilla maalialueella ja moikata kisan aikana tutuiksi tulleita kisaajia ja järjestäjiä. Puolalainen Pawel Cioch tuli kisassa 13. ja on niin positiivinen kaveri ettei toista.


Minä ja Pawel Cioch

Kilpailun johtajana toimi Saksassa tunnettu ultraurheilija Wolfgang Kulow, joka on mm. juossut Marathon de Sablesin. Hän pitää myös hallussaan Guinessin ennätystä uima-altaassa juostussa maratonissa, jonka suoritti noin vuorokaudessa.

Minä ja Wolfgang Kulow

Palkintojenjakotilaisuutta ennen sattui jälleen äärettömään suuri sään vaihtelu. Kello 15:00 aikaan sattui varsinainen rakekuuro, jolloin taivaalta tuli peukalonpään kokoisia rakeita. Tämän jälkeen paistoi aurinko ja oli mitä kaunein kesäkeli. Noin tunti ennen palkintojen jakoa alkoi erittäin puuskainen tuuli, joka kaatoi päälleni vanerisen ilmoitustaulun. Sen verran pitkän naarmun se sai aikaiseksi käteeni, että piti käydä ensiapuihmisten paikattavana ja tästä tuo kädessä näkyvä side.


Kisan neljäs. 

Ja yhteiskuva maaliin tulleista.


Minä ja muut hurjat. 

Takaspäin lähdimme ajeleskelemaan sunnuntai-iltana ja pyyhkäisimme Malmöseen saakka. Maanantaina saavuimme hyvissä ajoin Tukholmaan ja meillä oli velipojan kanssa aikaa käppäillä Tukholman turistirysissä.

Minä ja Pade Tukholman keskustassa.

Laiva saapui tiistaiaamuna 7:30 satamaan ja saavuimm Kokkolaan noin 14:00.

Kova reissu, paljon kilometrejä, mutta oli kyllä vaivan arvoinen. Ensimmäinen suomalainen triplatriathlonisti ja edelleenkin suomenennätyksen haltija.

Palautuminen on sujunut normaaliin tapaan. Tein viiden  päivän jälkeen kevyen kävelylenkin ja kuudentena päivänä kevyen kuntopiirin. Sunnuntaina kävin pyöräilemässä tunnin verran. Nyt sitten vain valmistautumaan kohti kauden päätavoitetta Spartathlonia, jonne aikaa noin kahdeksan viikkoa. Spartathlonhan juostaan syyskuun viimeisenä viikonloppuna.


tiistai 30. toukokuuta 2017

Hamstring-syndrooma

Viime vuoden ja tämän vuoden treenejä on varjostanut vamma nimeltään hamstring syndrooma. Vaivat alkoivat ensimmäisen kerran tammikuussa 2015. Tällöin huomasin, että loikka- ja hyppytreenit vetävät takareidet aika jumiin. Jätin ne tuolloin vähemmälle. Kevään Torinon 24H MM-kisat menivät mönkään. Ensimmäisen kerran kävi niin, ettei raviontoa saanut alas oikein millään. 2015 kesällä kuitenkin juoksin viimeisimmän hyvän juoksun eli Skövdessä 230K. Tuon jälkeen syksyn Spartathlon jäi kesken jostain mystisestä syystä. Olisikohan kuitenkin ollut alla vähän sairautta.

Albin jälkeen joulukuussa aloittelin uudelleen treenejä ja rupesin sisuuntuneena nostamaan määriä. Otin myös uudelleen loikat ja hypyt ohjelmaan sekä lyhyet vedot. Tammikuussa alkoi takareidet oirehtimaan kunnolla. Ne eivät enää toipuneet treeneistä ja olivat jatkuvasti kovana, hieronta eikä lepokaan auttanut kunnolla. En kuitenkaan vieläkään epäilyt muuta kuin kovaa treeniä. Lopetin hypyt ja jouduin keventämään harjoittelua kovasti. Dolichokseen en pystynyt harjoittelemaan kuten halusin ja keväällä 2016 Dolichoksessa tuli keskeytys. Tässäkin alla useita tunteja, ettei ravintoa saanut alas ja sitten 180K kohdalla hajosi pää ja tuli horkka päälle. Uskon myös, että vajaaksi jäänyt harjoittelu painoi ajatuksissa ja pää pehmeni liian nopeasti.

Toukokuussa kävin sitten lääkärissä ja sain diagnoosiksi hamstring-syndrooman(1). Tämä on se tauti, jonka diagnoosista ja hoidosta ilmeisesti tri Orava on maineensa luonut. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämän taudin perimäinen syy tulee liiasta harjoittelusta. Kolmipäinen takareisilihas, joka kiinnittyy istuinkyhmyyn lantiossa alkaa arpeutumaan hiljalleen tuosta kyhmyn kiinnityskohdasta. Jos se ei pääse kunnolla paranemaan, niin jokaisen lisärasituksen myötä tulee hieman enemmän arpikudosta kiinnityskohdan ympärille ja näin verenkiertokin alkaa hiljalleen hidastumaan alueella. Näin alkaa paheneva kierre. Jossain kohdassa kiinnityskohta on sen verran paisunut, että se alkaa painamaan iskias-hermoa. Nyt tämä saa aikaiseksi sen, että kovemmassa harjoittelussa takreisilihas menee aivan kovaksi. Pahimmillaan kovan lenkin jälkeen täytyi olla 4-5 päivää juoksematta. Töissä en pystynyt istumaan koko päivää, koska useamman tunnin istuminen teki sen, että jopa käveleminen sattui.

Sain toukokuussa oikeaan takareiteen 2 kortisonipiikkiä ja kesäkuussa 2 piikkiä vasempaan. Tämä auttoi kipuihin. Pääsin hieman treenaamaankin. Joten kuten sain treeniä alle Albin kisoja varten, muttasyksyn 24H EM-kisat Albissa jäivät myöskin kesken vatsan petettyä pahemman kerran 10 tunnin jälkeen.

Koko vuosi 2016 treenattiin enemmän tai vähemmän kivun kanssa. Sitkeästi yritin treenata Albia varten, mutta kyllä se on tuskaista yrittää harjoitella, kun ei kipujen takia voi.

Mulla tuli siis parin viime vuoden aikana ensinnäkin vastaan vatsan kestämättömyys ja sitten tämä hamstring-syndrooma. Nyt  jalat hiljalleen kestävät treeniä. Käveleminen eikä hölkkävauhti (noin 6 min/K) satu tai väsytä takareisiä. Aktiivisesti yritän niitä hoitaa hieromalla, venyttelemällä ja tekemällä erilaisia harjoitteita.

Toinen perimmäinen syy liiallisen harjoittelun lisäksi on vääränlainen juoksutekniikka. Olen juossut niin sanotusti takareisillä ja olen jättänyt käyttämättä pakaralihaksiani. Tämä on sinänsä harmi, sillä pakaralihakset ovat kropan vahvimpia lihaksia, ja ne ovat massiivisia. Olen kovasti kiinnittänyt huomiota juoksutekniikkaani ja yrittänyt muutta sitä. Olen saanut fyssarilta erilaisia harjoitteita, mutta suurimman avun tekniikan parantamiseen sain kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Minulle sattui aivain uskomattoman hyvä tuuri, että menin sellaisen kaverin pakeille, joka on erittäin kiinnostunut kävelyn ja juoksunkin mekaniikasta. Olen hänen avustuksellaan saanut muutettua askeltani siten, että lantioni ja keskivartaloni ovat nyt enemmän mukana juoksussa.

Summa summarum. Takareidet eivät vieläkään kestä tasavauhtisia reippaita. Vetoja pystyn kuitenkin tekemään eli 400 - 1200 metriset vedot onnistuvat ultraajan tarvitsemilla vauhdeilla hyvin. 160K juoksuviikkoja pystyn vetämään muutaman peräkkäin. Treenimäärää voin ottaa vastaan 20h viikossa parin viikon ajan. Joka kolmas viikko pidän kunnon lepoviikon, jossa voi olla jopa 4 treenitöntä päivää, riippuen kuinka piippuun sain itseni kahdessa viikossa vedettyä. Määrän treenaaminen siis onnistuu ja jonkin verran tehoja saa vedoilla. Tästä johtuen tuo tulos Kokkolassa olikin ilmeisesti niin hyvä.

1. Tällaisen määritelmän löysin yhdestä tieteellisestä paperista, (Migliorini & Merlo http://dx.doi.org/10.1136/bjsm.2011.084038.151) Hamstring syndrome is a gluteal sciatic pain, in which posttraumatic or congenital hard fibrotic bands irritate sciatic nerve at the insertion site of hamstring muscles to ischial tuberosity. Traction, mechanical compression and impingement of the sciatic nerve may occur in certain anatomopathological situations at the origin of the hamstrings on the ischial tuberosity. 

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kokkola Ultrarun 2017 kisaraportti

Vihdoinkin! Kahden vuoden epäonnistumisten jälkeen sain jotakuinkin ehjän juoksun. Ei kyllä hetkeäkään liian aikaisin. Jokainen kisaava juoksija tietää sen tunteen, kun kisat eivät suju. Paljon vastoinkäymisiä näihin kahteen vuoteen on sattunut ja kerron niistä myöhemmin, kun taas saan kiinni tästä Matkalla Spartaan -blogin pitämisestä. Ei tässä ole hirveästi merkintöjäkään tehnyt, kun ei ole kisat kulkeneet. Mutta asiaan.

Itse kisa


TULOS: 222,027 kilometriä! Kolmanneksi paras tulokseni kautta aikojen.

Alun ensimmäiset kolme tuntia juoksin 3 täyttäkierrosta ja neljännestä kävelin 150 metriä. Huolto siis joka neljäs kierros. Tämän jälkeen 9 tuntia 2 täyttä juoksua ja kolmannella 150 m kävelyä. Huolto joka kolmas kierros. 12 viimeistä tuntia 1 täysi juoksukierros ja toisella kierroksella kävelyä. Tämä kuitenkin niin, että ensimmäisellä kävelykerralla ei huoltoa ja kävelyä 100-150 m ja toisella kerralla (eli siis joka neljäs kierros) 150m kävelylä ja huolto.  

Alla olevassa kuvassa tiivistetysti koko kisan kulku. Olen siihen ottanut 12 kierroksen liukuvan keskiarvon kuvaamaan vauhtia. Kuten huomaatte alla olevasta kuvasta, niin kaikkiaan aikaa tuhraantui WC-käynteihin 12:30 min, Muuhun huoltoon (lenkkarit, 2*hieronta) 13 min ja jouduin ottamaan 13 tunnin kohdalla kävelykierroksen, että saisin pistämisen loppumaan, aikaa kului noin 3 min enemmän kuin juoksukierrokseen. Kaikkiaan siis näihin huoltoihin meni 28:30 eli noin puolituntia aikaa.

KUR2017. 12 kierroksen liukuva keskinopeus ja hitaiden kierrosten selitykset.

Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin alussa sykkeet ovat olleet AIVAN liian ylhäällä. En saanut millään maltettua mieltäni pitää niitä alhaalla. Todennäköisesti tuossa on osasyy myöhemmin alkaneelle pistämiselle.
KUR2017 Sykkeet


Iso moka sattui lenkkareiden tiukkuuden kanssa. Olin hätäpäissäni sitonut kengät liian tiukkaan. Tämä alkoi painamaan jalkapöytää, joka alkoi aiheuttamaan tuossa 3h kohdalla kipua nilkoissa ja myöhemmin etusääri alkoi jumittaan. Käy niin, että etusäären lihas ei pääse kunnolla liikkumaan, jos jalkapöytää painaa nauhat. Nilkat tulivat lopulta niin kipeäksi, että käveleminen alkoi sattumaan. Lenkkareiden vaihto oli noin 4,5h kohdalla ja se auttoi hieman ja hiljalleen nilkatkin pääsivät helpommalla.

Lavat alkoivat jumittamaan pahasti 4h kohdalla ja se vaikeutti hengitystä, ei pystynyt hengittämään kunnolla syvään. Sen takia Markku Asumaa hieroi pari kertaa, jotta saatiin jännitys laukeamaan. Tähän saattaa olla syynä varsin kolea pohjoistuuli. Toisella puolella rataa meinasi tulla vastatuuleen kylmä ja toisella puolella aurinko lämmitti kivasti. Tämä jatkuva kylmä-lämmin voi olla syynä tuohon jumiutumiseen. Tilanne oli yöllä lämpötilan tasaantuessa parempi, vaikka lämmöt olivat 2-3 asteen tietämissä.

Heti kun jännitys saatiin laukeamaan, niin alkoi pistämään molemmin puolin. Tämä kestikin näköjään tuonne 13h kohdalle, jolloin otin kävelykierroksen ja varmaan yökin avitti, että sykkeet tulivat tarpeeksi pitkäksi aikaa tarpeeksi alas, jotta alkoi taas kroppa palautumaan ja toimimaan. Tässä vaiheessa pidin 200K saavuttamista jo hyvänä.

Seuraavat 10h menivätkin kuin unelma. Juoksu vain kulki, kulki, kulki ja kulki. Odotin monta tuntia, että milloinkahan tämä kulkeminen loppuu. 18h kohdalla huomasin, että jos vain lopun jaksan mennä tasaisesti, niin 216K on vielä saatavissa. Niin aloitin loppukirin jo tässä vaiheessa. Pyrin pitämään sellaista vauhtia, että vaikka ihan lopussa väsähtäisi, niin tulos varmistuisi.

Vähitellen siinä aamutuimaan 20-21 tunnin kohdalla alkoikin väsyttämään ja jälleen vauhdit tippumaan. Osittain tässä oli syynä tuo alun lenkkarisekoilu, koska mun nilkat oli niin turvonneet, varsinkin oikea, että  piti ottaa jopa se lukitusnauhoitus pois ja panna juuri ja juuri niin tiukalle, että kenkä pysyi nippanappa jalassa. 216K tulokseen täyttymiseen uskoin jo vahvasti, mutta 220 ylitystä en unelmoinut. Viimeisen parin tunnin aikana pelkästin jokaisen kävelytauon jälkeen, että oikea etusääri leikkaa kiinni, koska se oli ihan jumissa. 220 ylitykseen aloin uskomaan vasta viimeisen puolen tunnin aikana, kun näytti siltä, että jalat saattavat sittenkin kestää loppuun saakka.

Mitä opittavaa:

  1. Ensimmäiset tunnit voivat pilata koko kisan. 
    1. vauhdin ja sykkeiden kanssa pitää olla tarkkana (MUISTA, MUISTA, MUISTA!!!)
    2. lenkkareita ei saa laittaa liian tiukalle
  2. Pikahuollot välillä voivat tehdä eron yön ja päivän välille. Lenkkareiden vaihto, hieronta ja kävelykierros auttoivat tällä kertaa.
  3. Kisa voi muuttua vielä 10 tunnin jälkeen. Pitää vain malttaa mieli. 
  4. Kun pysyy liikkeellä koko ajan, niin kilometrejä tulee. Ei tullut yhtään yli 11 min. kierrosta vuorokauteen. 10 pisintä kierrosaikaa ovat (10:55, 10:41, 8:10, 8:01, 8:00, 7:57, 7:53, 7:44, 7:25 ja 7:24). Noissa ovat siis mukana kaikki ne saamani huollot.

KUR2017 Kierrosajat


KUR2017 Nopeus per kierros. 


Jotain nörttidataa tähän lopuksi

Tykkään laskea kisoista liukuvan 10 kilometrin ajan (tai tällä kertaa 12 kierroksen eli 10,37 km liukuvan keskinopeuden). Se näkyy tuossa ensimmäisessä graafissa. Siihen merkkasin myös nuo huollot. Keskiarvo kierrosaika on muuten 5:38 ja mediaani 5:28.


Positiivisuutta



Positiivista kisaan sattui kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kuin negatiivista. Vaikka ensimmäiseltä puolisko menikin hieman mönkään, niin kokonaistulos 222K on erittäinkin tyydyttävä. Toiseksi jalat pelasivat hyvin koko kisan. Etusäärtä lukuunottamatta lihaksisto toimi kuin unelma. Reidet eivät tässä kisassa väsyneet juuri lainkaan. Kolmanneksi, en saanut lainkaan rakkoja. Olen normaalisti erittäinkin rakkoherkkä ja lopputunnit ovat yhtä tuskaa niiden takia. Nyt ainoa rakko tuli jalan sivuun ja senkin huomasin mennessäni kisan jälkeen suihkuun ja saunaan. Neljänneksi, en saanut minkäänlaisia hiertymiä. Yleensä 24h jälkeinen suihun on aikas kirvelevä, muttei tällä kertaa. Noista asioista saa olla kyllä niin iloinen ja tyytyväinen, että nyt on varmistettu taas pitkäksi aikaa harjoittelumotivaatio.