Viikot #34 ja #35

Eli viikot 3 ja 4 Skövden jälkeen. Palautuminen oli vielä pahasti kesken viikolla 34, mutta nyt viikolla 35 on alkanut tuntumaan, että voimat ovat palautuneet ja hermosto alkaa olemaan kunnossa. Merkkeinä tästä ovat selkeästi parantuneet harjoitukset ja lauantaina juostu venetsialaismaraton meni suht kivuttomasti 3:41:28 vauhdilla. Toki tuli intouduttua ja juostua kaverille kirittäjänä puolisko aikaan 1:45, joten 20-30km välin jouduin vetämään vähän henkeä ja tankkaamaan energiaa. Kierrokseen meni aikaa reipas tunti, mutta viimeisen neljännen 10,5K kierroksen hölkkäilin sitten taas noin 55 minuuttiin.

Tähän palautumiseen otin hieman aktiivisemman lähestymistavan ja olen viikoille 3 ja 4 Skövden jälkeen ottanut reippaita 800 metrin vetoja. Aloitin vetojen tekemisen siten, että viikolla 34 kävin maanantaina juoksemassa 800 metriä niin nopeasti kuin kykenin. Vaivoin pääsin aikaan 3:00, joka tarkoittaa kilometrivauhtina 3'45. Tämän jälkeen sitten teinkin seuraavasti vetoja:

• ma: 80% vauhdilla eli 4*800@3'36 (800m) / 30 sek. palautus seisten
• ke: 90% vauhdilla eli 5*800@3'18 (800m) / 60 sek. palautus seisten
• pe: 85% vauhdilla eli 5*800@3'27 (800m) / 45 sek. palautus seisten

Eli nuo ajat ovat siis 800 metrin aikoja. Määrä tuli siitä, mitä hyvin jaksoi. Varastoon jäi yksi tai kaksi saman vauhtista vetoa. 

Muutoin viikolla lauantaina hölkkäsin 14K ja sunnuntaina 21K. Viikolle kertyi juoksua yhteensä 60K, kolme punttia ja yksi jooga, Yhteensä liikuntaa 9h15min. 

Tällä viikolla 35 tein samoilla vauhdeilla vedot, määrät vain kasvoivat. Ma ja ke jaksoin hyvin 8 kertaa perjantaina jätin 6 kertaan, koska tarkoituksena oli hölkätä tuo maraton. Harjoitustunteja kertyy yhteensä 15h seuraavasti: 

• Ma: Puntti ja vetoja
• Ti: jooga
• Ke: Puntti ja vetoja
• To: Pyörä ja 15,5K hölkkää
• Pe: Pyörä, Puntti ja Vetoja (huom! 3 treeniä)
• La: Maraton aikaan 3:42:28
• Su: 21K

Juoksua kertyi yhteensä 110K. 

Ensi viikolla sitten palautellaan taas kunnolla. Sitten onkin muutama harjoitusviikko ennen Spartaa. Ei kyllä vielä uskalla sanoa ehtiikö kuntoutua Spartaa varten, mutta toivoa vielä on. 

Nyt jätetään 800m vedot pois ja otetaan tilalle yksi VK-lenkki ja yksi päivä pitempiä vetoja. Muuten hölkkäillään vain. 

(-40) Harjoittelu etenee (ja maratonennätys)

Blogi-päivityksiä tulee kirjoiteltua näköjään aika harvakseltaan. Meinaa tuo elämä olla tällä hetkellä vähän turhan hektistä; liikaa isoja hommia kesken. Kaikesta huolimatta pitäisi jaksaa treenata kovaa ja paljon. Ei saisi valittaa, itseppä on valintansa tehnyt. No joo, mennään asiaan.

Edellisen päivityksen jälkeen on pyörähtänyt täysi kolmen viikon harjoitussykli. Viikkotunnit ja avain harjoitukset ovat olleet:

• VKO #7: Kevyt viikko. 8:33h harjoittelua, 2h venyttelyä, 1,5h hieronta. juoksua 54K, tiistaina 15K kiihtyvänä 5K@5'30+5K@5'00+2,5K@4'30+2,5K@4, lauantaina testijuoksu 10K kiihtyvänä 2,5K@5'30+2,5K@5'00+2,5K@4'30+2,5K@4'00
• VKO #8: Raskas viikko. 14:11h harjoittelua, 2h venyttelyä, 105K juoksua, tiistaina kiihtyvävauhtinen 15K (sama kuin yllä), lauantaina 7*1000m@3'45/3 min. kävelypalautukset
• VKO #9: Raskas viikko 13:10h harjoittelua, 3h venyttelyä, 101K juoksua, tiistaina pyramidivedot 4'00 vauhdilla 1K+2K+3K+2K+1K / 3 min kävelypalautukset välissä. (viimeinen 1K oli 3'50 vauhdilla), lauantaina kiihtyvävauhtinen maraton (ja oma ennätys) 3:18:38, viimeiset 4K@4'07 vauhdilla. 

Nyt alkaa tuntumaan, että saa alkaa poimimaan hedelmiä talven PK-kaudesta. Vauhdit ja kestävyys ovat hyvässä nousussa. Enää jäljellä yksi kolmeviikkoisjakso, joka aika tavalla samanlainen kuin edellinenkin jakso. Tiistaisin kiihtyvävauhtinen 15K ja lauantaisin 1-3K vetoja.

Mukaan tulee kyllä nyt sitten supersettejä, jossa aluksi vedetään 1,5K noin kympin vauhtia ja sitten 5K kisavauhtia tai vähän lujempaa. Tämä toistetaan 3-4 kertaa. Väliin ei tule mitään pausseja. Harjoitukset ovat aika raskaita 25-30K pituisia vetoja yhteensä. Ensimmäiset muutamat vedot menee hyvin, mutta tuo 1,5K kympin vauhtia tuo aikalailla raskautta lisää. 

Hallimaraton 28.2. Vaasassa

Lauantaina 28.2. kävin kokeilemassa jälleen juosta maratonin "puolikovaa". Vähän samanlaisena testinä kuin viime vuonna Toholammin talvimaraton ennen 100K kisaa. 

Nyt päästin itseni vielä vähän helppomalla. Keskisyke oli 166 ja keskivauhti 4'41. Loppuaika oli 3:18:38 ja parannusta edelliseen ennätykseen tuli noin kahdeksan minuuttia. Lauantaina olisi varmasti pystynyt vielä nipistämään joitakin minuutteja, mutta nyt oli vielä tärkeämpää pitää mielessä palautuminen. Treenaamisen on jatkuttava ensi viikolla! Kuitenkin sain nyt sitten ensimmäisen voitonkin; voitin M40-sarjan.

Juoksija ja M40-sarjan voittopokaali. 

Kisan vedin läpi kokonaan SIS-geeleillä. noin 17 minuutin välein yksi geeli. Energiat eivät päässeet loppumaan missään vaiheessa. Kyllä on hyvä eväs tuo geeli. 

Meidän seuraan West Coast Ultra Runners tuli M40-sarjan 2. ja 3. sijakin. Lisäksi paras meistä oli kokonaiskisan 2. Itse olin 4. kokonaiskisassa. 

Samuli Nieminen kokonaiskisan 2., Jan Lågland M40-sarjan 2.,
Marko Forsell M40-sarjan 1. ja Fredrik Olaussen M40-sarjan 3. 

Kävinkin sunnuntaina tekemässä kevyen puntin ja juoksu/kävelin 7K. Hyvin tuntuu paikat palautuneen ja uskon, että maanantain hieronnan ja vielä hieman kevyemmän tiistain jälkee voin palata normaaliin harjoitteluun. 

Usko tekemiseen kasvoi nyt kyllä rutkasti, ja kisa toi luottamusta kohti Torinoa. Näköjään tekeminen ja harjoitelu on ollut oikeanlaista ja oikealla radalla ollaan. Vielä ehtii vähän kunto kohota ennenkuin aletaan laskettelemaan kohti kisaa. 

Piinamaraton ja Pitkän perjantain syviä mietteitä

Piinamaraton tuli tänään juostua mukavassa seurassa. Lähdimme suunnitellusti urheilutalolta kello 8:15 neljän hengen porukalla. Tuossa on ihan kohtuullisen kova ultraporukka. Kaikki ovat juosseet vähintään 100K ja kaksi on päässyt yli 200K/24h.

Ensimmäinen etappi oli Koutosen Nesteellä (eikä Essolla, kuten joskus mainitsen, niin ja taitaa Koutosen Nestekin olla jo vanha nimi). Täältä perinteinen piinalenkki on lähtenyt jo parikymmentä vuotta Pitkänä perjantaina kello 9:00.

Fiksut ultraajat kävelevät ja tankkaavat ylämäkeen. Tämä on siis takninen tauko!

Ja lopussa kiitos seisoo. Oma mittari ei tainut alussa lähteä käyntiin, sillä ennakkomittaus ja kaverin Garmin väittivät matkan olevan 42,5K. Eli oikeastaan taisi tulla Piina-Ultra.

Keli oli ihan OK, lopussa vastatuuli ja tihkusade meinasivat alkaa häiritsemään, mutta onneksi matkaa ei ollut paljoa. Seurassa juokseminen tällaisilla pitkillä lenkeillä on mukavaa. Erityisesti keskustelut juoksusta, ultrista, Spartathlonista sekä kokemuksista veivät ajatuksia useaan suuntaan.

Takaumia ja etiäisiä

Näillä yhteislenkeillä puheet ennemmin tai myöhemmin kääntyvät juoksukokemuksiin, ja varsinkin ultraajilla mielenpäällä tahtoo olla ne parhaimmat ja kovimmat haasteet. Hienosti sain palattua itsekin ajatuksissani Spartan tielle.

Oivallukseni yön pimeinä tunteina ei kenties ollut mikään maata mullistava kokemus eikä edes mikään suuri totuus. Se kosketti vain ja ainoastaan itseäni sekä suhtautumista itseeni ja oli itselleni tarpeellinen. Tuolla oliivilehtojen keskellä yön pimeinä tunteina vaivuin sellaiseen transsiin, jossa näin itseni keskellä pimeää järveä (miksi järvi? en tiedä?), jonka rantoja en nähnyt. Yön pimeydessä näin vain epämääräisen valon heijastumia pienistä aalloista. Silloin hyväksyin itseni, ehdoitta; vikoineni ja  etuineni. Ja tämäkin on väärin sanottu. Vika/vinouma/virhe on pitkälti ympäristön määritelmää, ja pystymme suurelta osin olemaan juurikin niin vapaita ympäristöstämme kuin haluamme***.

Ja ehkäpä vapautta haemme, läpi elämän. Kasvu ja kehitys tähtää vapauteen ja sen mukanaan tuoman vastuun kantoon. Mutta vitsi on tämä, ympäristö lyö jatkuvasti ympärillemme rajoja, vaateita, malleja, ideaaleja, tavoitteita; ole sitä, ole tätä, mene/tee/ole!

Ympäristö/systeemi lupaa, että tekemällä/olemalla kuten se tahtoo, niin saat mitä haluat; ja halutkin määrittää ympäristö. Ja minä nostan katseeni ylös, ja nostan esiin todistukseni, CV:ni ja saavutukseni, ja lausun: "olen ollut, Olen Ollut, OLEN OLLUT!" Ja ympäristö vastaa "Hyvä poika!"

Eli miettiessäni tuossa yllä, mikä on vika sanan vastakohta, kun mietimme ihmistä, niin en sellaista löytänyt. Vika on deviaatiota normista ja tästä esimerkiksi Foucault kirjassaan "Madness and Civilization" tuo hyvin esiin. Ympäristön määrittämät normit vain tahtovat tiukentua jatkuvasti. Näin Pääsiäisen aikan on mielenkiintoista lukea Suomenkin historiaa noitavainoista. 1300-1500 luvuilla noitia tapettiin Suomessakin kymmeniä ellei satoja. Ja useinkin mieleeni nousee ja yritän katsoa ympärilleni ja tunnistaa tämän päivän noitavainoja; standardit?, YT-neuvottelut?, tiimittyö?,

Ultrajuoksu harrastuksena on tieten vielä niin eksoottinen, että se nostattaa kulmakarvoja, mutta entä sitten. Se ei aiheuta kenellekään muulle harmia liiemmin, itse minä sitä teen. Minulle on oikeastaan sama mitä leimoja minuun lyödään, niitä on paljon, mitä voisi lyödä, sillä jokainen meistä on niin paljon muuta, niin paljon. Se, että murehdimme sen lyhyen aikaa mitä täällä olemme sitä, mitä muut meistä ajattelevat ja hyväksyvätköhän he minut, on hukkaan heitettyä aikaa.

Itsessään tuossa omassa oivalluksessa oli myös ajatus siitä, että hyväksymällä itseni hyväksyn myös muut. En minä voi antaa muille rajoja, en minä voi määrätä mikä heidän tulee olla tai kuinka heidän tulee käyttäytyä. Me vain olemme, ja senkin vain hetken.

Pointti taitaa kuitenkin olla siinä, ettei toisia saa satuttaa, on olemassa yhteistä hyvää ja yhteisiä sopimuksia, joista yhteiskuntarauhan nimissä tulee pitää kiinni. Pitää tuntea empatiaa ja sympatiaa, pitää olla humaani. Mutta ympäristön luomalle paineelle sanon EI, ympäristöstä tulevalle turhalle ja tyhjänpäiväiselle ihmisten kontrolloimiseen ja standardien (ihanteiden?) kautta normalisoimiseen sanon EI.

Olen Ultrajuoksija, mutta myös niin paljon enemmän, mutta myös niin paljon vähemmän.

Tuohon ultrajuoksijan paikalle voi sitten laittaa oman lempileimansa: isä, aviomies, opettaja, johtaja, alainen, ...


*** Tämä on lainattu Pasi Kurkilahdelta
"Kukaan ei anna meille vapautta, vaan otamme vapautemme itse.
Olemme juuri niin vapaita, kuin itse haluamme.

Voimme halutessamme luoda ympärillemme todellisuuden,
jossa kaikki mihin vain itse uskomme on mahdollista."

Maratonennätys PK-kauden päätteeksi

Vai että lepoviikko, ...

Tuo tuli mieleen, kun ajattelin kirjoittaa tästä viikosta, jonka piti olla lepoviikko. Toisaalta sellaiseksi se oli suunniteltu ja määrällisesti ja kerrallisesti se siihen joukkoon kuulukin. Kuitenkin lauantaina Toholammilla juostu talvimaraton nosti viikon tekemiset tehojen puolesta aika korkealle.

Vähiin liikunta määrällisesti kuitenkin jäi. Liikuntaa tuli tuollainen 6 tuntia, johon mahtuu kerta punttia ja noin 50K juoksua. Juoksusta 42,2K oli tuo talvimaraton. Toinen lenkki tuli tehtyä Tampereella työmatkalla. Alunperin piti mennä Scandicin kuntosalin juoksumatolle, mutta koska se oli rikki, niin juoksinkin oikeata "Memory Lanea". Suunnistin kohti Tampereen 2011 triathlonin EM-kisojen juoksurataa ja juoksin radan päästä päähän, siis noin 10 lenkki.

Toholammin talvimaraton, 3:25:49

Rata oli miellyttävä, omasta mielestäni jopa nopea. Suurta nousua ja laskua ei ollut, yksi nyppylä lähdön jälkeen, jossa vähän joutui nousemaan ja alas sai kyllä lasketella. Muuten mukavasti kumpuileva reitti. 

Tuulta reitille osui jonkin verran, mutta ensimmäiset kolme kierrosta tuuli tuli sopivassa kulmassa eikä oikein vastainen ollut. Viimeisellä kahdella kierroksella tuuli kääntyi sen verran, että se osui kohtuullisen suoraan vastaisesti maantieosuudelle. Tässäkin kannattaa muistaa, että kun kilometrejä jalkoihin kertyy, niin alkaa pienetkin tuulet tuntumaan. 

Hyvä juoksu tuli kaiken kaikkiaan. Paras maratoni monellakin mittarilla mitattuna. Yleensä olen maratonit aloittanut kovin odotuksin ja liian kovalla vauhdilla. Tämä on saanut aikaiseksi sen, että jälkimmäinen puolisko muodostuu varsin ikäväksi kokemukseksi. Tällä kertaa lähdin tarpeeksi hiljaa ja puoliskojen ajat sattuivat 36 sekunnin sisään. Puoliskojen ajat olivat:

1. 1:42:37
2. 1:43:13

(Kuvittelin saaneeni negatiivisen splitin, mutta datan tsekattuani huomasin olleeni väärässä. Kumma kuinka muisti voi toimia näin väärin!)

Lenkki juostiin viitenä lenkkinä, jolloin ensimmäinen lenkki oli ns. tasoittava 10,6K ja seuraavat neljä 7,9K. Dataa voi katsoa täältä. Tässä jotakin esillenostoja: 

• Keskivauhti 4'52'' (itse laskettu, Suunto missasi 300 metriä jonnekin, tai sitten reitti oli lyhyt)
• Keskisyke: 171 (aikas kova)
• Nousua noin 220 metriä (ja saman verran tietysti laskua)
• Kaloreita paloi 2300, eli tankata sai ja saa

Ei kovin suuria odotuksia reissulle ollut. Oikeastaan vasta matkan aikana päätin, että lähden juoksemaan tuollaista 5 minuutin kilometrivauhtia ja katsotaan kauanko sitä jaksaa. Sen oli tarkoitus toimia jonkinlaisena kuntomittarina tai lähtökohtana vauhtikaudelle. Kuitenkin puolessa välissä väsymystä ei tuntunut lainkaan. Päinvastoin tuntui kuin juoksu olisi vasta alkanut kulkemaan. Silloin oli matkaa jäljellä noin 2,75 kierrosta. Päätin silloin hieman vielä jarrutella sen kierroksen aikana ja sitten vain vauhdin ylläpitoa seuraava toiseksi viimeinen kierros. Uskoin pystyväni sitten taistelemaan viimeisen kierroksen, jos niikseen tulisi. 

Vauhti pysyi hyvin ja ei se oikeastaan edes hirveästi tippunut. Ei se kyllä hirveästi olisi voinut noustakaan, sillä resrvejähän ei kyllä ollut vauhdin suhteen hirveästi. Tuloksena mukava uusi ennätys ja elämäni helpoin juostu maratoni (onhan alla muutamia ihan hölkkiä, jotka ovat olleet helpompia). Maaliin tultuani muistin vielä hieman jäähdytellä ennenkuin menin saunaan. Jalat eivät kipeytyneet pahemmin ja ei puhettakaan, että olisivat olleet normaalissa marakunnossa, jolloin portaiden käyntikin tuottaa vaikeuksia. Tämä osittain kyllä johtuu siitäkin, ettei koneesta saanut irti, kun se oli tukossa PK-kauden jälkeen.  

Ihmettelen kyllä kuinka PK-kauden jälkeen tämä onnistui näin hyvin. Ainoat vähäkään vauhtitreenejä muistuttaneet harjoitteet ovat olleet pyörällä. Nyt  se kadonnut kunto alkaa hiljalleen palautumaan. Se vaati pitkän ja erittäin maltillisen harjoitusjakson tähän vuoden alkuun. Nyt on hyvä ja mukava lähteä rakentamaan vauhtia kohti Perniötä. 

Ensi viikolla alkaakin uusi harjoitusjakso, jolloin aletaan nostamaan vauhteja juoksussa. Joudunpa kuitenkin todennäköisesti vähän alkuviikosta jarruttelemaan, että palautuminen tapahtuu kunnolla. Josko nyt olisi oppinut sellaisen seikan, että elimistön tulee antaa toipua rauhassa kovista koettelemuksista. Vaikka olo on ollut hyvä ja lihakset vain hieman normaalia jäykempiä, niin maraton on aina maraton ja kyllä se jäljet jättää vähän pidemmäksi aikaa kuin luuleekaan. 

(62) Jakob-maraton 3:32:03

Ei se nyt sitten ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Ajattelin, ettei edes"worst-case-scenario" saisi tulosta painumaan alle kolmen ja puolen tunnin, mutta näin vain kävi. Alla oleva kuva tiivistää hyvin tunnelman kisan jälkeen

Lähdin kelistä ja kaikesta muustankin huolimatta tavoittelemaan asettamaani 3:10 aikaa, mikä oli suurin virhe. Jopa asiantuntijan neuvoa "unohtaa 3:10" vastoin lähdin sitä tavoittelemaan.

Ensimmäiset viisi kilometriä pidin 4'30'' vauhtia yllä. Tällöin tiesin noutajan tulevan, sillä sykkeet olivat yli 180. Sanoin juoksukaverilleni, että minun on pakko höllätä ja tipauttaa sykkeet alaspäin. Tällöin en vieläkään lähtenyt varmistelemaan 3:30 alitusta, vaan ajattelin runtata ensimmäisen puoliskon niin hyvin kuin pystyisin. Yritin ylläpitää vauhdin reilusti alle viiden minuutin, joka joten kuten tieten onnistuikin.

Puolikkaan aika oli noin 1:41, ja tämän jälkeen aloitin kamppailun lämpöä, väsymystä ja suunnatonta ketutusta vastaan. 3:30 alituksen huomasin lipeävän käsistä 24 kilometrin kohdalla, kun laskeskelin vaadittavan vauhdin olevan 5'00'' / kilometri. Siihen ei kykenisi.

Loppumatkan taistelin halua kävellä vastaan ja hölkkäsin ns. ultravaihteella eteenpäin. Onneksi tällainen noin 5'00'' - 5'15'' vauhti ei kuitenkaan tässäkään vaiheessa käynyt liian ylivoimaiseksi.

Keli oli raskas ja tuupertumisia sattui useampiakin. Minä itse todistin muutamaa ja ystäviltäni kuulin useista muista. Keli siis vaati veronsa ja ihmiset ilmeisesti unohtivat juoda tarpeeksi. Itse huolehdin nestetankkauksesta ja energian saannista. Kisan aikana en kokenutkaan suurempia vaikeuksia näiltä osin.

Huomasin kuitenkin kahden tunnin kohdalla, että neste jäi hölskymään vatsaan. Tämä korjaantui kahden suolatabletin avulla nopeasti. Noin kahden ja puolen tunnin kohdalla huomasin jaloissani saman tunteen, joka iski Spartathlonilla, eli että ne alkaisivat hidastamaan. Tämäkin onneksi meni ohi, sillä tällä kertaa en antanut tunteelle periksi, vaan ylläpidin vauhdin.

Yritetään nyt tästäkin suorituksesta kaivaa esiin se, mitä olisi opittavaa seuraaville kerroille

Opittavaa ja muistettavaa

• Hellejuoksu on AINA 15-20 sekuntia lisää kilometriaikaan, AINA!
• Kuuntele kokeneempaa!
• Suunnitelmia täytyy joustaa kelin ja maaston mukaan (Tällä kertaa keli). Minun olisi viiden kilometrin jälkeen pitänyt lähteä varmistamaan 3:30 alitus. Se sentään olisi ollut mahdollista. 
• Jos aikoo yrittää ennätystä, niin levähtämisestä ja palautumisesta on huolehdittava. Nyt kuitenkin alla raskas harjoittelujakso ja viikollakin otin Cooperin testin (tietoisesti tosin)
• Pitkät matkat ovat aina armottomia, ja niihin täytyy valmistautua kunnolla ja lähteä liikkelle niitä kunnioitten. Realismi iskee matkan päällä karkealla rukkasellaan joka tapauksessa. 

Positiivisina seikkoina, listaisin seuraavat seikat

• Helle ei pehmittänyt miestä kokonaan
• Osasin tankata nestettä ja energiaa riittävästi
• Pystyin alkupätkän vauhtispurtista huolimatta ylläpitää "ultrahölkkä"-vauhtia
• Treenihän muuttui loppua kohden yhä enemmän ja enemmän Spartathlon-harjoitukseksi. Nyt sai treenata lämpöä ja väsyneenä juoksua. 

Tämä voi tuntua turhaltakin valittelulta, kun maraton-ennätys parani 16 minuuttia, mutta kun huomioi odotukset, niin ei se hyvin mennyt.

Suunto-data

Tästä pääsee suoritukseen.

Jotain yhteenvetoa:

1. puolisko

• Aika 1:41, vauhti 4'47''
• Keskisyke 175

2. puolisko

• Aika 1:51, vauhti 5'16''
• Keskisyke 173

Yhteensä siis 3:32:03 kului aikaa, 5'02'' oli keskivauhti ja keskisyke oli 174. En paljoa halua tätä jäädä muistelemaan.