Maratonennätys PK-kauden päätteeksi

Vai että lepoviikko, ...

Tuo tuli mieleen, kun ajattelin kirjoittaa tästä viikosta, jonka piti olla lepoviikko. Toisaalta sellaiseksi se oli suunniteltu ja määrällisesti ja kerrallisesti se siihen joukkoon kuulukin. Kuitenkin lauantaina Toholammilla juostu talvimaraton nosti viikon tekemiset tehojen puolesta aika korkealle.

Vähiin liikunta määrällisesti kuitenkin jäi. Liikuntaa tuli tuollainen 6 tuntia, johon mahtuu kerta punttia ja noin 50K juoksua. Juoksusta 42,2K oli tuo talvimaraton. Toinen lenkki tuli tehtyä Tampereella työmatkalla. Alunperin piti mennä Scandicin kuntosalin juoksumatolle, mutta koska se oli rikki, niin juoksinkin oikeata "Memory Lanea". Suunnistin kohti Tampereen 2011 triathlonin EM-kisojen juoksurataa ja juoksin radan päästä päähän, siis noin 10 lenkki.

Toholammin talvimaraton, 3:25:49

Rata oli miellyttävä, omasta mielestäni jopa nopea. Suurta nousua ja laskua ei ollut, yksi nyppylä lähdön jälkeen, jossa vähän joutui nousemaan ja alas sai kyllä lasketella. Muuten mukavasti kumpuileva reitti. 

Tuulta reitille osui jonkin verran, mutta ensimmäiset kolme kierrosta tuuli tuli sopivassa kulmassa eikä oikein vastainen ollut. Viimeisellä kahdella kierroksella tuuli kääntyi sen verran, että se osui kohtuullisen suoraan vastaisesti maantieosuudelle. Tässäkin kannattaa muistaa, että kun kilometrejä jalkoihin kertyy, niin alkaa pienetkin tuulet tuntumaan. 

Hyvä juoksu tuli kaiken kaikkiaan. Paras maratoni monellakin mittarilla mitattuna. Yleensä olen maratonit aloittanut kovin odotuksin ja liian kovalla vauhdilla. Tämä on saanut aikaiseksi sen, että jälkimmäinen puolisko muodostuu varsin ikäväksi kokemukseksi. Tällä kertaa lähdin tarpeeksi hiljaa ja puoliskojen ajat sattuivat 36 sekunnin sisään. Puoliskojen ajat olivat:

1. 1:42:37
2. 1:43:13

(Kuvittelin saaneeni negatiivisen splitin, mutta datan tsekattuani huomasin olleeni väärässä. Kumma kuinka muisti voi toimia näin väärin!)

Lenkki juostiin viitenä lenkkinä, jolloin ensimmäinen lenkki oli ns. tasoittava 10,6K ja seuraavat neljä 7,9K. Dataa voi katsoa täältä. Tässä jotakin esillenostoja: 

• Keskivauhti 4'52'' (itse laskettu, Suunto missasi 300 metriä jonnekin, tai sitten reitti oli lyhyt)
• Keskisyke: 171 (aikas kova)
• Nousua noin 220 metriä (ja saman verran tietysti laskua)
• Kaloreita paloi 2300, eli tankata sai ja saa

Ei kovin suuria odotuksia reissulle ollut. Oikeastaan vasta matkan aikana päätin, että lähden juoksemaan tuollaista 5 minuutin kilometrivauhtia ja katsotaan kauanko sitä jaksaa. Sen oli tarkoitus toimia jonkinlaisena kuntomittarina tai lähtökohtana vauhtikaudelle. Kuitenkin puolessa välissä väsymystä ei tuntunut lainkaan. Päinvastoin tuntui kuin juoksu olisi vasta alkanut kulkemaan. Silloin oli matkaa jäljellä noin 2,75 kierrosta. Päätin silloin hieman vielä jarrutella sen kierroksen aikana ja sitten vain vauhdin ylläpitoa seuraava toiseksi viimeinen kierros. Uskoin pystyväni sitten taistelemaan viimeisen kierroksen, jos niikseen tulisi. 

Vauhti pysyi hyvin ja ei se oikeastaan edes hirveästi tippunut. Ei se kyllä hirveästi olisi voinut noustakaan, sillä resrvejähän ei kyllä ollut vauhdin suhteen hirveästi. Tuloksena mukava uusi ennätys ja elämäni helpoin juostu maratoni (onhan alla muutamia ihan hölkkiä, jotka ovat olleet helpompia). Maaliin tultuani muistin vielä hieman jäähdytellä ennenkuin menin saunaan. Jalat eivät kipeytyneet pahemmin ja ei puhettakaan, että olisivat olleet normaalissa marakunnossa, jolloin portaiden käyntikin tuottaa vaikeuksia. Tämä osittain kyllä johtuu siitäkin, ettei koneesta saanut irti, kun se oli tukossa PK-kauden jälkeen.  

Ihmettelen kyllä kuinka PK-kauden jälkeen tämä onnistui näin hyvin. Ainoat vähäkään vauhtitreenejä muistuttaneet harjoitteet ovat olleet pyörällä. Nyt  se kadonnut kunto alkaa hiljalleen palautumaan. Se vaati pitkän ja erittäin maltillisen harjoitusjakson tähän vuoden alkuun. Nyt on hyvä ja mukava lähteä rakentamaan vauhtia kohti Perniötä. 

Ensi viikolla alkaakin uusi harjoitusjakso, jolloin aletaan nostamaan vauhteja juoksussa. Joudunpa kuitenkin todennäköisesti vähän alkuviikosta jarruttelemaan, että palautuminen tapahtuu kunnolla. Josko nyt olisi oppinut sellaisen seikan, että elimistön tulee antaa toipua rauhassa kovista koettelemuksista. Vaikka olo on ollut hyvä ja lihakset vain hieman normaalia jäykempiä, niin maraton on aina maraton ja kyllä se jäljet jättää vähän pidemmäksi aikaa kuin luuleekaan.