Meiliä voi lähettää: marko.forsell [a] gmail.com. (Kuva: Marianne Pykäläinen)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Telakka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Telakka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. toukokuuta 2017

Hamstring-syndrooma

Viime vuoden ja tämän vuoden treenejä on varjostanut vamma nimeltään hamstring syndrooma. Vaivat alkoivat ensimmäisen kerran tammikuussa 2015. Tällöin huomasin, että loikka- ja hyppytreenit vetävät takareidet aika jumiin. Jätin ne tuolloin vähemmälle. Kevään Torinon 24H MM-kisat menivät mönkään. Ensimmäisen kerran kävi niin, ettei raviontoa saanut alas oikein millään. 2015 kesällä kuitenkin juoksin viimeisimmän hyvän juoksun eli Skövdessä 230K. Tuon jälkeen syksyn Spartathlon jäi kesken jostain mystisestä syystä. Olisikohan kuitenkin ollut alla vähän sairautta.

Albin jälkeen joulukuussa aloittelin uudelleen treenejä ja rupesin sisuuntuneena nostamaan määriä. Otin myös uudelleen loikat ja hypyt ohjelmaan sekä lyhyet vedot. Tammikuussa alkoi takareidet oirehtimaan kunnolla. Ne eivät enää toipuneet treeneistä ja olivat jatkuvasti kovana, hieronta eikä lepokaan auttanut kunnolla. En kuitenkaan vieläkään epäilyt muuta kuin kovaa treeniä. Lopetin hypyt ja jouduin keventämään harjoittelua kovasti. Dolichokseen en pystynyt harjoittelemaan kuten halusin ja keväällä 2016 Dolichoksessa tuli keskeytys. Tässäkin alla useita tunteja, ettei ravintoa saanut alas ja sitten 180K kohdalla hajosi pää ja tuli horkka päälle. Uskon myös, että vajaaksi jäänyt harjoittelu painoi ajatuksissa ja pää pehmeni liian nopeasti.

Toukokuussa kävin sitten lääkärissä ja sain diagnoosiksi hamstring-syndrooman(1). Tämä on se tauti, jonka diagnoosista ja hoidosta ilmeisesti tri Orava on maineensa luonut. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämän taudin perimäinen syy tulee liiasta harjoittelusta. Kolmipäinen takareisilihas, joka kiinnittyy istuinkyhmyyn lantiossa alkaa arpeutumaan hiljalleen tuosta kyhmyn kiinnityskohdasta. Jos se ei pääse kunnolla paranemaan, niin jokaisen lisärasituksen myötä tulee hieman enemmän arpikudosta kiinnityskohdan ympärille ja näin verenkiertokin alkaa hiljalleen hidastumaan alueella. Näin alkaa paheneva kierre. Jossain kohdassa kiinnityskohta on sen verran paisunut, että se alkaa painamaan iskias-hermoa. Nyt tämä saa aikaiseksi sen, että kovemmassa harjoittelussa takreisilihas menee aivan kovaksi. Pahimmillaan kovan lenkin jälkeen täytyi olla 4-5 päivää juoksematta. Töissä en pystynyt istumaan koko päivää, koska useamman tunnin istuminen teki sen, että jopa käveleminen sattui.

Sain toukokuussa oikeaan takareiteen 2 kortisonipiikkiä ja kesäkuussa 2 piikkiä vasempaan. Tämä auttoi kipuihin. Pääsin hieman treenaamaankin. Joten kuten sain treeniä alle Albin kisoja varten, muttasyksyn 24H EM-kisat Albissa jäivät myöskin kesken vatsan petettyä pahemman kerran 10 tunnin jälkeen.

Koko vuosi 2016 treenattiin enemmän tai vähemmän kivun kanssa. Sitkeästi yritin treenata Albia varten, mutta kyllä se on tuskaista yrittää harjoitella, kun ei kipujen takia voi.

Mulla tuli siis parin viime vuoden aikana ensinnäkin vastaan vatsan kestämättömyys ja sitten tämä hamstring-syndrooma. Nyt  jalat hiljalleen kestävät treeniä. Käveleminen eikä hölkkävauhti (noin 6 min/K) satu tai väsytä takareisiä. Aktiivisesti yritän niitä hoitaa hieromalla, venyttelemällä ja tekemällä erilaisia harjoitteita.

Toinen perimmäinen syy liiallisen harjoittelun lisäksi on vääränlainen juoksutekniikka. Olen juossut niin sanotusti takareisillä ja olen jättänyt käyttämättä pakaralihaksiani. Tämä on sinänsä harmi, sillä pakaralihakset ovat kropan vahvimpia lihaksia, ja ne ovat massiivisia. Olen kovasti kiinnittänyt huomiota juoksutekniikkaani ja yrittänyt muutta sitä. Olen saanut fyssarilta erilaisia harjoitteita, mutta suurimman avun tekniikan parantamiseen sain kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Minulle sattui aivain uskomattoman hyvä tuuri, että menin sellaisen kaverin pakeille, joka on erittäin kiinnostunut kävelyn ja juoksunkin mekaniikasta. Olen hänen avustuksellaan saanut muutettua askeltani siten, että lantioni ja keskivartaloni ovat nyt enemmän mukana juoksussa.

Summa summarum. Takareidet eivät vieläkään kestä tasavauhtisia reippaita. Vetoja pystyn kuitenkin tekemään eli 400 - 1200 metriset vedot onnistuvat ultraajan tarvitsemilla vauhdeilla hyvin. 160K juoksuviikkoja pystyn vetämään muutaman peräkkäin. Treenimäärää voin ottaa vastaan 20h viikossa parin viikon ajan. Joka kolmas viikko pidän kunnon lepoviikon, jossa voi olla jopa 4 treenitöntä päivää, riippuen kuinka piippuun sain itseni kahdessa viikossa vedettyä. Määrän treenaaminen siis onnistuu ja jonkin verran tehoja saa vedoilla. Tästä johtuen tuo tulos Kokkolassa olikin ilmeisesti niin hyvä.

1. Tällaisen määritelmän löysin yhdestä tieteellisestä paperista, (Migliorini & Merlo http://dx.doi.org/10.1136/bjsm.2011.084038.151) Hamstring syndrome is a gluteal sciatic pain, in which posttraumatic or congenital hard fibrotic bands irritate sciatic nerve at the insertion site of hamstring muscles to ischial tuberosity. Traction, mechanical compression and impingement of the sciatic nerve may occur in certain anatomopathological situations at the origin of the hamstrings on the ischial tuberosity. 

lauantai 20. syyskuuta 2014

Viikot 37 ja 38

Ei ihan viimeistely sujunut toiveiden mukaan viikolle 37 kertyi 7,5h liikuntaa ja tälle viikolle vähän vähemmän tulee toteutumaan, ehkä noin 6h. Kovat harjoitukset ovat jääneet pois lähes kokonaan. Syynä on ollut nilkka. Viime viikon sunnuntaina jouduin oikein nilkuttamaan kävellessäkin ja pidin kolme täysin liikkumatonta päivää su-ti. Torstaina kävin sitten fyssärillä ja siitäkin tuli viiva päivämerkinnäksi.

Nilkasta löytyi nilkkalukkoa ja fyssarin analyysin mukaan jalkapohjan lihakset ovat päässeet vähän veltostumaan. Itsehän vaihdoin NB880:set pois, koska epäilen vahvasti, että versiossa 3 on lesti muuttunut. Tuntuu painavan jalan ulkosyrjään. Uusiksi työkaluiksi on nyt ehdolla Saucounyt, joilla olen ehtinyt muutaman satasen hölkätä.

Uudet työkalut 

Fyssarin mielestä syy on voinut olla kengät ja lestin vaihto, mutteihän näistä kukaan voi varmuudella mitään sanoa. Fyssrilta sain pienen pehmeän pallon ja ohjeet jalkapohjan lihasten aktivoinnille. Nyt kuitenkin muutamassaa päivässä kuntoutumista on tapahtunut enemmän kuin viimeisen kolmen kuukauden aikana..

Murheenkryyni ja pehmyt pallo.

Kyllä olen kironnut omaa tyhmyyttäni. Kun jotain vikaa löytyy, niin aina on läpikäytävät seuraavat seikat:

  • Onko harjoittelussa ollut muutoksia? (Ei.)
  • Onko tekniikassa ollut muutoksia? (Ei.)
  • Onko varusteissa ollut muutoksia? (On. Uudet versio käyttämästäni kengästä!)

Samoin heinäkuussa olisi heti pitänyt käydä fyssärillä. Aina näköjään pitää käydä kaikki neljä noita-tohtoria läpi,  kun jotain vikaa on, eli: lääkäri, fyssari, hieroja ja jäsenkorjaaja. Koskan ei voi tietää, kuka sen vian oikein paikallistaa ja parhaat hoito-ohjeet antaa. 

Viime vuonnahan ennen Spartathlonia jalka ei kestänyt juoksuaskeleita moneen viikkoon elokuussa -- syyskuun alkussa. Kuvattiin röntgenillä ja magneetilla ja lopulta hieroja pakallisti, että siellähän on penikkatauti pohkeen takaosissa. WIDDU! Tänä vuonna valmistautumisen kanssa taas ollut yhtä takkuamista tuon nilkan takia. 

Onneksi vika on paikallistettu ja etenee. Lisäksi mukava tietää, ettei Spartathlonin juoksu saa sitä rikki, vaikka vähän nyt ehkä voikin matkan varrella vielä sattua.  


Nyt voi alkaa sitten tarkemmin suunnittelemaan Spartan aikatauluja ja eväitä. Siihen on varattu tämä viikonloppu. Kurjasti menneen valmistautumisen takia ei pysty kyllä lähteä muuta suunnittelemaan kuin yrittää varmistaa läpipääsy; ei siis tule olemaan aikatavoitetta.

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Viikko 24 (ja kuluva 25)

Jostain syystä viime viikolla intoutui tekemään vähän liikaa, vaikka oli lepoviikko. Liikuntaa kertyi aivan liikaa ja tällä viikolla onkin sitten siitä hieman maksettu vähentyneenä treenimääränä ja aionkin pitää tulevan viikonlopun täysin vapaana. Eli viime viikolla:

  • Juoksua 22K
  • 3*punttisali
  • 3*pyörä
  • 3,7K uintia
  • YHTEENSÄ 11h
Tällä viikolla on sitten tosiaan jäähdytelty ja oikeastaan kroppa sanoi, että vielä muutama päivä lepoa tarpeen. Eli nilkka alkoi vihoittelemaan keskiviikon lenkillä ja tänään lauantaina puntilla alaselässä oli vihjeitä levon tarpeesta, joten näin sitten määräsin vapaan viikonlopun. Liikuntaa tuli ma-pe välille kuitenkin 7h, joten kyllä sekin vähän tieten liikaa oli. 

Syödään törkeen paljon törkyruokaa, eli sipsejä, karkkeja, limua ja makkaraa. Väliin muutama terveelliseempi grillattu pihvi. luulen näillä eväillä palautumisen nopeutuvan. 


torstai 23. tammikuuta 2014

Hohhoijaa, viikko #3 ja kuluva

Jos viikko 2 menikin loistavasti, niin päätöslenkki oli katastrofi. Vasen akillesjänne otti itseensä sunnuntain pitkiksestä sen verran lujasti, että oikein nilkutin kolme päivää. Koko viikolla ei tullut juostua!

Tämä viikko on jatkunut hieman samoissa merkeissä. Tiistaina kävin hölkällä, mutta akilles kipeytyi hieman jälleen. Ei pahasti, mutta sen verran, että tietää siellä jotain häikkää olevan. Tämäkin viikko menee siis elpyessä.

Viikonlopun kotirataultralle olen lähes heittänyt pyyhkeen kehään. Lähden kyllä sitä hölkkäileen, mutta jätän leikin heti kesken, kun akillesjänteessä alkaa tuntumaan.

Nyt onkin vakavan mietinnän paikka. Tämä on jo toinen telakka tämän vuoden puolella. Heti vuoden aluksi noidannuoli  ja nyt akillesjännevaiva. Pitäisiköhän tästä jotain johtopäätöksiä tehdä? Hmmm...

Olen myöskin hiljalleen unohtaassa helmikuun Espoon 24h kisan. Mitä järkeä lähteä tällaisessa kunnossa ja viittaan nyt sekä kertyneeseen talvirasvaan että pudonneeseen juoksukuntoon. Ei taida kannattaa lähteä sinnekää rimpuilemaan yhtään.


Analyysiä


Olen tehnyt ihan perusvirheen ja -synnin. Liian nopeasti määrää ja tehoja samaan aikaan. Aina sama saakelin juttu. Ei sitä ilmeisesti tätä opi, aina kuvittelee kropan ottavan ja kestävän vähän enemän kuin mihin se itse asiassa kykenee.

Olen myös pitkittänyt harjoittelusykliä siten, että on ollut kolme kovaa ja yksi kevyt. EI SITÄ TÄMÄN IKÄINEN JA TÄLLÄ TAUSTALLA SITÄ KESTÄ!!!

Ei se totuus niin monimutkainen ole, kun jää vain miettimään.

Kuinka eteenpäin?


Nyt täytyy antaa akillesjänteen rauhassa parantua ja jatkaa uiskentelua, pyöräilyä ja punttia. Kaikki tehot nyt pois ja tasaista PK-junttausta muutama kuukausi, SYKKEET ALLE 140!

Pääpainoksi taidan ottaa sekä painonnoston että -pudotuksen. Voimannostosarja yli 400 kg, siitä en anna periksi, mutta samalla pitää saada elopainoa alaspäin lähemmäksi juoksijan lukemia. Ei tuo kertynyt Michelin-vyö vatsankohdallankaan sille akillesjänteelle hyvää tee...