Hohhoijaa, viikko #3 ja kuluva

Jos viikko 2 menikin loistavasti, niin päätöslenkki oli katastrofi. Vasen akillesjänne otti itseensä sunnuntain pitkiksestä sen verran lujasti, että oikein nilkutin kolme päivää. Koko viikolla ei tullut juostua!

Tämä viikko on jatkunut hieman samoissa merkeissä. Tiistaina kävin hölkällä, mutta akilles kipeytyi hieman jälleen. Ei pahasti, mutta sen verran, että tietää siellä jotain häikkää olevan. Tämäkin viikko menee siis elpyessä.

Viikonlopun kotirataultralle olen lähes heittänyt pyyhkeen kehään. Lähden kyllä sitä hölkkäileen, mutta jätän leikin heti kesken, kun akillesjänteessä alkaa tuntumaan.

Nyt onkin vakavan mietinnän paikka. Tämä on jo toinen telakka tämän vuoden puolella. Heti vuoden aluksi noidannuoli  ja nyt akillesjännevaiva. Pitäisiköhän tästä jotain johtopäätöksiä tehdä? Hmmm...

Olen myöskin hiljalleen unohtaassa helmikuun Espoon 24h kisan. Mitä järkeä lähteä tällaisessa kunnossa ja viittaan nyt sekä kertyneeseen talvirasvaan että pudonneeseen juoksukuntoon. Ei taida kannattaa lähteä sinnekää rimpuilemaan yhtään.

Analyysiä

Olen tehnyt ihan perusvirheen ja -synnin. Liian nopeasti määrää ja tehoja samaan aikaan. Aina sama saakelin juttu. Ei sitä ilmeisesti tätä opi, aina kuvittelee kropan ottavan ja kestävän vähän enemän kuin mihin se itse asiassa kykenee.

Olen myös pitkittänyt harjoittelusykliä siten, että on ollut kolme kovaa ja yksi kevyt. EI SITÄ TÄMÄN IKÄINEN JA TÄLLÄ TAUSTALLA SITÄ KESTÄ!!!

Ei se totuus niin monimutkainen ole, kun jää vain miettimään.

Kuinka eteenpäin?

Nyt täytyy antaa akillesjänteen rauhassa parantua ja jatkaa uiskentelua, pyöräilyä ja punttia. Kaikki tehot nyt pois ja tasaista PK-junttausta muutama kuukausi, SYKKEET ALLE 140!

Pääpainoksi taidan ottaa sekä painonnoston että -pudotuksen. Voimannostosarja yli 400 kg, siitä en anna periksi, mutta samalla pitää saada elopainoa alaspäin lähemmäksi juoksijan lukemia. Ei tuo kertynyt Michelin-vyö vatsankohdallankaan sille akillesjänteelle hyvää tee...