Lähdin kelistä ja kaikesta muustankin huolimatta tavoittelemaan asettamaani 3:10 aikaa, mikä oli suurin virhe. Jopa asiantuntijan neuvoa "unohtaa 3:10" vastoin lähdin sitä tavoittelemaan.
Ensimmäiset viisi kilometriä pidin 4'30'' vauhtia yllä. Tällöin tiesin noutajan tulevan, sillä sykkeet olivat yli 180. Sanoin juoksukaverilleni, että minun on pakko höllätä ja tipauttaa sykkeet alaspäin. Tällöin en vieläkään lähtenyt varmistelemaan 3:30 alitusta, vaan ajattelin runtata ensimmäisen puoliskon niin hyvin kuin pystyisin. Yritin ylläpitää vauhdin reilusti alle viiden minuutin, joka joten kuten tieten onnistuikin.
Puolikkaan aika oli noin 1:41, ja tämän jälkeen aloitin kamppailun lämpöä, väsymystä ja suunnatonta ketutusta vastaan. 3:30 alituksen huomasin lipeävän käsistä 24 kilometrin kohdalla, kun laskeskelin vaadittavan vauhdin olevan 5'00'' / kilometri. Siihen ei kykenisi.
Loppumatkan taistelin halua kävellä vastaan ja hölkkäsin ns. ultravaihteella eteenpäin. Onneksi tällainen noin 5'00'' - 5'15'' vauhti ei kuitenkaan tässäkään vaiheessa käynyt liian ylivoimaiseksi.
Keli oli raskas ja tuupertumisia sattui useampiakin. Minä itse todistin muutamaa ja ystäviltäni kuulin useista muista. Keli siis vaati veronsa ja ihmiset ilmeisesti unohtivat juoda tarpeeksi. Itse huolehdin nestetankkauksesta ja energian saannista. Kisan aikana en kokenutkaan suurempia vaikeuksia näiltä osin.
Huomasin kuitenkin kahden tunnin kohdalla, että neste jäi hölskymään vatsaan. Tämä korjaantui kahden suolatabletin avulla nopeasti. Noin kahden ja puolen tunnin kohdalla huomasin jaloissani saman tunteen, joka iski Spartathlonilla, eli että ne alkaisivat hidastamaan. Tämäkin onneksi meni ohi, sillä tällä kertaa en antanut tunteelle periksi, vaan ylläpidin vauhdin.
Yritetään nyt tästäkin suorituksesta kaivaa esiin se, mitä olisi opittavaa seuraaville kerroille
Opittavaa ja muistettavaa
- Hellejuoksu on AINA 15-20 sekuntia lisää kilometriaikaan, AINA!
- Kuuntele kokeneempaa!
- Suunnitelmia täytyy joustaa kelin ja maaston mukaan (Tällä kertaa keli). Minun olisi viiden kilometrin jälkeen pitänyt lähteä varmistamaan 3:30 alitus. Se sentään olisi ollut mahdollista.
- Jos aikoo yrittää ennätystä, niin levähtämisestä ja palautumisesta on huolehdittava. Nyt kuitenkin alla raskas harjoittelujakso ja viikollakin otin Cooperin testin (tietoisesti tosin)
- Pitkät matkat ovat aina armottomia, ja niihin täytyy valmistautua kunnolla ja lähteä liikkelle niitä kunnioitten. Realismi iskee matkan päällä karkealla rukkasellaan joka tapauksessa.
Positiivisina seikkoina, listaisin seuraavat seikat
- Helle ei pehmittänyt miestä kokonaan
- Osasin tankata nestettä ja energiaa riittävästi
- Pystyin alkupätkän vauhtispurtista huolimatta ylläpitää "ultrahölkkä"-vauhtia
- Treenihän muuttui loppua kohden yhä enemmän ja enemmän Spartathlon-harjoitukseksi. Nyt sai treenata lämpöä ja väsyneenä juoksua.
Tämä voi tuntua turhaltakin valittelulta, kun maraton-ennätys parani 16 minuuttia, mutta kun huomioi odotukset, niin ei se hyvin mennyt.
Suunto-data
Tästä pääsee suoritukseen.
Jotain yhteenvetoa:
1. puolisko
- Aika 1:41, vauhti 4'47''
- Keskisyke 175
2. puolisko
- Aika 1:51, vauhti 5'16''
- Keskisyke 173
Yhteensä siis 3:32:03 kului aikaa, 5'02'' oli keskivauhti ja keskisyke oli 174. En paljoa halua tätä jäädä muistelemaan.
No tätä tuli itelläkin Terwamaratonilla opiskeltua. Mie keskeytinkin puolivälissä ja sekin vituttaa vieläkin, joten ennenkaikkea pointsit siitä, että uskalsit juosta maaliin asti. Tuollainen opettaa nöyräksi ja ensi kerralla onkin sitten paljon viisaampi. Miekin juoksin sitten jälkeenpäin Rovaniemi Maratonilla +29C kelissä paremmalla vauhdinjaolla ja sykkeitä sentään vähän seuraten 3:21 loppuajan.
VastaaPoistaNöyryyttäpä hyvinkin tuli taas opeteltua. En uskonut viisampia, enkä ottanut huomioon kelin ja matkan vaatimuksia tarpeeksi. Ensi kerralla sitten, ... (toivottavasti)
PoistaTsemppiä vaan, Marko! Hyvä suoritus tuo on helteellä. Voin samaistua noihin pettymyksen tunteisiin matkan aikana. Se kai tulee kaikille motivoituneille juoksijoille.
VastaaPoistaHelppo yhtyä tuohon tekstiisi. Ajattelisin samoin noista kaikista kohdista. Enkä itsekään osaa olla rehellisesti tyytyväinen mara-enkkaan, jos tiedän pystyväni paljon parempaan. Se on tätä nälkäisten urheilijoiden hommaa.;)
Olin aivan varma tuosta 3:10 ajasta, liian varma tieten. Nyt ei sitten voi maratonia juostakaan enää tänä vuonna, tulee kaikennäköistä eteen. Tietyssä mielessä harmi, nyt kun alkaa vauhti vain hiipumaan...
PoistaOnneksi on ensi vuosi (ja ensi vuosi (ja ensivuosi (jne...))).
Tsempit seuraaviin koitoksiin!
VastaaPoistaHyvät opit olet tuosta kokemuksesta vetänyt yhteen ja olen niistä ihan samaa mieltä. Näin jälkikäteen on helppo viisastella, että lähdit kyllä aika vasemmalla kädella tekemään maratonenkkaa ja olisin ollut hämmästynyt, jos 3.10 olisi onnistunut.
Sinulla on niin kovia suorituksia takana, että maraton varmaan väkisinkin tuntuu jotenkin "helpolta" ja sitä ei tule kunnioitettua tarpeeksi. Vk-vauhtinen maraton kuitenkin on aina kova veto ja vaatii keskittymistä ja valmistautumista. Sinulla on yksinkertaisesti ollut vain liian kova ohjelma tuohon nähden, joskin tietenkin keli jo yksin oli kova este.
Varmasti olet 3.10 kunnossa, mutta ei se mene välipalana muun treenin seassa. Minullakin on muuten kulunut kolme vuotta edellisestä 3.10-alituksesta ja silloin päätin vakaasti, että en puolihuolimattomia maratoneja enää juokse vaan lähden viivalle vain keskittyneenä ja levänneenä. Hölkkämaratonit sitten kyllä ovat myös ihan OK treeninä, mutta ne mennään pk-alueella.
Se on Petri justiin näin! Tämä oli tosi hyvä herätys tähän vaiheeseen kautta. Sain otettua itseäni niskasta kiinni ja ymmärrettyä, että kaikki maraton-mittaiset ja pidemmät matkat vaativat nöyryyttä, valmistautumista ja keskittymistä. Ennen kaikkea niitä on kuitenkin kunnioitettava. Ei niitä turhaan pidetä ihmisen kestävyyden yhdenlaisina mittareina.
PoistaTuloksesta toivuttuani otin ja laitoin Sangas-vuoren kuvan jääkaapin oveen. Nyt sitä saa muistutusta monta kertaa (liiankin monta) päivässä, mitä varten sitä oikein harjoitellaan.