Ylimenokauden kuulumisia

Ylimenokausi jatkuu jo neljättä viikkoa ja ihan tarpeeseen ovat jokainen päivä olleet. Nyt kuitenkin voimat ovat sen verran palautuneet, että tulevaa vuotta ja harjoittelukauttakin on päässyt miettiään. Itse asiassa ensimmäinen vedos on jo paperille vedetty. Kyllä pahasti näyttäää siltä, että jos ensi vuonna kisataan tosissaan, niin se tulee menemään elokuulle tai syyskuulle. Joten jos ei tuonne kovin suurta kisaa osu, niin se voipi olla aikas lähellä Spartathlonin juoksu. Tosin ei tätä nyt vielä kannata ottaa kirkossa kuulutettuna.

Niin sitä vain voimat palautuu, kun jaksaa vain odotella. Viime viikolla pääsi jo aika hyvin liikkeelle ja tällä viikolla sai tiistaina vedettyä jo sen verran painoja ylös, että nyt on ollut pari päivää kipeänä. Tämä tosin olikin suunniteltu juttu, kun tuli käytyä ottamassa tuo viimeinen Kreikan tuliainen.

Sininen Smurffi. 

Timin pohkeesta tuota tuli tuijoteltua noin 150 km Kreikassa ja kyllä sitä joskus synkimpinä hetkinä riitti ajatus siitä, että kunhan loppuun pääsee, niin voi tämän pohkeeseensa leimata. En ole mikään tatuointi-ihminen ja en koskaan uskonut tatuointia ottavani, mutta tämä tuli otettua. (Kiitokset Heinille Kokkolan Sick Boy Tattooseen!)

Tämä päivä menee vielä lepoiluun, mutta huomenna varmaan puntti ja venyttely voisivat olla paikallaan. Hikiliikuntaahann ei saa nyt harrastella muutamaan päivään.