Toipumista

Reilu viikko Spartathlonista ja alkaa hiljalleen lihakset ja rakot olemaan kivuttomat. Vielä löytyy reisistä jäykkyyttä. Pahin jomotus tuntuu edelleen kankussa, joka vasta hiljalleen alkaa oikenemaan. Luulen ensi viikonkin vielä menevän vasenta kankkua hoitaessa. Nyt kuitenkin huomaa jo selvästi, että parempaan suuntaan mennään.

Tämän viikon liikunnat ovat olleet minimissään. Lauantaina kävin jäsenkorjaajalla ja laitettin niskasta alaspäin äijä suoraan. Kyllä joka paikasta löytyi jotain: niska selkä, SI-nivel, lonkka, polvet ja nilkat. Kuitenkin tunnin hoidon aikana saatiin suurinpiirtein paikat kondikseen.

Tällä kertaa tuloksena oli julmettu horkka melkein välittömästi. Kotia päästyäni joudin laittamaan päälleni toisen pitkähihaisen, pipon, hanskat sekä villasukat. Nesteet lähtivät heti vaihtumaan. Horkkaa jatkui noin viiden tunnin ajan, jonka jälkeen olo tasoittui. Illalla nukkumaan menessä olo olikin jo parempi ja tänä aamuna siis selkeä suunta parempaan päin.

Täällä Keski-Pohjanmaalla jotkut käyttävät näitä jäsenkorjaajien palveluja säännöllisesti ja minäkin käytän niitä tarpeen vaatiessa. Ensi viikolla aloitan hieronnat ja yritän saada kaikki paikat niin hyvään kuntoon, että voisi loppukuusta alkaa harkitsemaan säännöllisempää harjoittelua. Ajattelin ottaa oikein kuurin hierontaa, jotta varmasti saadaan kaikki orastavatkin "penikat" hierottua auki pohkeista.

Tänään sunnuntaina sitten suoritin lyhyen 15 minuutin venyttelyn ja kävin 20 minuuttia kävelemässä koiran kanssa.

YHTEENSÄ 20 min. liikuntaa ja 1:15h lihashuoltoa.

Kisan jälkeinen matalapaine

Pidempien ultrien jälkeen itselläni tulee matalapaineinen jakso. Mieliala on hieman "down" tai "blue", kuten englanninkielinen termi kuuluu. Se ilmeisestikin jotekin johtuu energia-, hivenaine- yms. varastojen tyhentymisestä sekä muutenkin hormoonitasapainon heilumisesta. Tämähän on erottamaton osa lajia, ja samoin kuin kisan aikana heikkoa hetkeä seuraa parempi, niin tämäkin matalapaine menee ohi.

Kuitenkin hiljalleen alkaa huomaamaan, että varastot alkavat täyttyä ja mieleen alkaa jo kumpuamaan seuraavan vuoden kisat ja harjoitteluohjelma. Selkeä merkki toipumisen edistymisestä.

Opittavaa ja muistettavaa Spartathlonista

Jotain täytyy tulevan vuoden aikana keksiä jalkojen rakkoontumiselle. Sainkin todella hyviä neuvoja suomalaisilta kisaajilta Ateenassa. Ensinnäkin sukat ovat yksi kohta, jota lähden säätämään. Yritän löytää napakammat sukat tämän hetkisten tilalle. Olen tähän saakka juossut varsin löysillä sukilla, tarkoittaen sellaisia sukkia, jotka eivät purista lainkaan. Tämän huonona puolena tuleekin se, että ne päästävät helpommin jalan liikkumaan sukan sisällä ja näin edistävät rakkojen syntyä.

Toinen seikka, jota lähden kokeilemaan ovat isommat kengät. Olen tähän saakka juossut NB880 koko 40,5, mutta tämä on ilmeisesti vähän liian nafti. Spartathlonin jälkeen kaikki varpaani olivat kärjestä rakoilla, joka kielii sen puolesta, että kengät ovat liian pienet. Joten täytyy tilata nyt kokoja 41 ja 41,5. Yritän pärjätä tuolla pelkällä koon kasvattamisella, mutta voi olla, että pitää etsiä vielä leveämpi lestikin.

Käyttämäni Muller Stickum + Kinesio-teippi toimivat noin 100K, jonka jälkeen lähtevät irti jalkapohjasta. OK 100K kisaan, muttei enempään.

Kolmas seikka, johon täytyy löytää parannus on reisien ja nivusten hiertymisen estäminen. Tätä varten täytyy etsiä sopivat juoksukalsarit. Enää ei riittänyt pelkkä vaseliini ja lyhyet juoksutrikoot, vaan aika kipeät hiertymät varsinkin reisiin tuli tällä reissulla.

Ylimenokaudesta

Nyt on menossa ylimenokausi ja tämän kuukauden aikana en aio kovinkaan paljoa tehdä. Toivottavasti vähän intoutuu pyöräilemään, uimaan ja kävelemään, jotta pysyisi tuo aerobinenkunto yllä. En kuitenkaan aio kovinkaan paljoa itseäni tässä kuussa potkia liikkeelle, teen vain mitä haluan. Tämän kuukauden aikana yritän tehdä mahdollisimman paljon lihashuoltoa, jottei kesän takapakit ala heti uudestaan, kun palaa harjoittelun pariin. 

Marraskuussa palailen sitten säännöllisemmän liikunnan pariin, mutta pääpainon edelleen mataltehoisella PK-harjoittelulla. Toivottavasti loka-marraskuun aikana alkaa myös muotoutua tulevan vuoden tavoitteet ja kisat. Kisathan rytmittävät harjoittelun, joten niiden mukaan täytyy myös harjoittelu rakentaa tulevalle vuodelle.