Meiliä voi lähettää: marko.forsell [a] gmail.com. (Kuva: Marianne Pykäläinen)

maanantai 16. syyskuuta 2013

(11) Viikko #37: Toipumista

Hyvät uutisethan olivat, että juoksulupa tuli. Positiivista, että juoksua 27K ja yhteensä liikuntaa tuli 4h30min ja venyttelyä 25 min. Alkuviikko meni rötväillessä, kun odottelin torstaiaamuksi siirrettyä tuomiota.

Tällä viikolla ei nyt enää muuta voi tehdä kuin pyrkiä totuttamaan jalkoja juoksuun mahdollisimman paljon, mutta viisaasti juoksuun. Viime viikolla jo huomasi, että sykkeet lähtevät laskuun ja vauhdit nousuun. Voipi jopa olla, että pääsisi tuollaiseen 5'30'' vauhtiin 140 sykkeellä tasoon nyt seuraavien 11 päivän aikana. Toivottavasti näin käy. Tuota tasoa pidän itselleni sellaisena, että se on minimi, millä Spartathlon on mahdollista päästä läpi.

Kovin paljoa en nyt uskalla suunnitelmia tehdä, mutta pyrin juoksemaan mahdollisuuksien mukaan aamuin illoin. Aamuin varsinkin, jotta 7:00 tapahtuva lähtö ei tule kropalle totaalisena yllätyksenä. Lenkit pidän suhteellisen lyhyinä, joten kilometrejä tuskin hurjia määriä kertyy. Sanoisin, että kaikki yli 70 kilometrin päälle menevät ovat bonusta. Haluaisin myös vähän reippaampaa juoksua ottaa, mutta sitä ei vielä uskalla aikatauluttaa, pitää katso puolen viikon paikkeilla missä mennään. Tähän saakka juoksu ollut kivutonta ja jalat yllättävänkin tuoreita. Juoksurytmi ja -tuntuma ovat siis kateissa ja samoin sykkee turhan koholla.

Tällä viikolla pitää vielä viimeistellä suunnitelma drop-bageille yms. asioille, joihin ei tosiaan ole vielä ehtinyt paneutuumaan, kun tuota kuntoutumista on pyrkinyt tekemään. Palaan näihin piakkoin.


3 kommenttia:

  1. Lähestyy, lähestyy... Eikös tämä ole kuin pienten poikien joulun odottelu? :) Jos vielä sais sitä ja tätä. :=) Monissa kohdin elämä näyttää olevan yhtä. Sitten kun kisa on tarpeeksi lähellä, voi aavistaa jo aika tarkkaan, mitä saat "lahjaksi". Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuripa näin Onni; voiko olisi tehnyt enemmän sitä harjoittelua ja enemmä tuota. Tosiasia kuitenkin taitaa olla, että pitäisi toivoa että voikun olisi tehnyt vähemmän tuota ja vähemmän tätä omalla kohdalla.

      Haluta ja toivoa saa, eri asia on annetaanko.

      Tällä hetkellä vielä tuo "lahjan" saaminen mitä odottaa ei tunnu mielekkäältä. Vielä toivon, haluan, että juoksu vähän paranisi, jotta olisi realistisia mahdollisuuksia saada "lahja".

      Itsellesi jaksamista. Nyt alkaa tieten olo olemaan jo kuin Duracell-pupulla, kun suorituskyky nousee kohisten ja elimistö toipuu. Sormet alkaa hiljalleen menemään ristiin ja peukut nousemaan puolestasi vesijättömaan tulosruudussa.

      Poista
  2. Hyvältähän tuo näyttää, kun vaivat ovat ovat helpottaneet. Ei ne muutamat juoksuttomat viikot sitä alkuvuoden aikana rakennettua pohjaa ehdi murentamaan. Sääennusteetkin lupaa alle 30 asteen lämpötiloja, joten viime vuoteen verrattuna nyt tulee olemaan mukavan leppoisa juoksukeli.

    Ennustan että tällä kertaa sun suurin haasteesi ennen Korintin kanavaa tulee olemaan se, että maltat pitää riittävästi kävelytaukoja vaikka jalat haluaisi vaan juosta. Loppumatkasta haasteet ovat toisenlaisia, mutta ei mitään sellaista mistä et selviäisi.

    VastaaPoista