(213) Espoon 24h 2013 kisaraportti

Espoon kisassa tulokseksi tuli 203,2988 kilometriä 24 tunnissa. Kokonaiskisassa olin miehistä seitsemäs. Viralliset tulokset löytyvät täältä.  Pystyin olemaan liikkeessä koko ajan suunnitelman mukaa, eikä mitää yllätyksiä tullut tielle. Ainoat pysähdykset olivat lyhyitä rakon tyhjennyksiä ja rasvan lisäyksiä, joista jokaisesta selvisi alle minuutissa.

Vahingot jäivät minimaalisiksi. Normaalit kantapäärakot ilman muuta, mutta sitten muutama pieni sinne tänne. Mustia varpaita ei yhtään! Eilen kävely muistutti ankkakävelyä., mutta tänään liikkuminen näyttää suhteellisen normaalilta, pystyin tekemään jopa lumityöt. Muutaman päivän päästä pääsee jo palauttaville lenkeille. Huvittavintahan puoli asiasta löytyy siitä, että muutama vuosi takaperin maratonilta tuli pahemman vauriot.

Seuraavassa vähän tarinaa itse kisasta. Hieman tylsältä saattaa näyttää, sillä yllätyksiä ei matkan varrelle sattunut ja kaikki kulki suunnitelman mukaan. Aloitan kirjoittamalla tuohon alkuun aikataulu, jota noudatin ja sen perään itse kisan. Lopuksi tiivistän joitain ultraajan kultaisia sääntöjä "Ultraajan huonetaulun" muotoon. Koen nyt olevani tarpeeksi "pätevä" jakamaan kokemuksiani ja neuvojani, sillä on tuo 200 sen verran kova tulos.

Kisa numeroina

Aikataulu kisalle noudatti pääsääntöisesti 8/2-sääntöä, eli 8 minuuttia juoksua ja 2 kävelyä. Jaoin tämän ohjeen siten, että juostaan 3,5 kierrosta ja kävellään puoli kierrosta. Näin ollen seurasin neljän kierroksen aikoja, jotka yritin pitää lähellä vakiota. Juoksu- ja kävelyvauhdit noudatti noin kuuden tunnin rytmiä, aina hidastuen himpun verran. Kierroshan Espoossa on 390 metriä.

• 35 kertaa 4 kierrosta: 3,5 kierrosta @ 6'10'' juosten ja 0,5 kierrosta @ 10'00''. Neljän kierroksen aika 10'23''. Yhteensä aikaa kului tähän 6:03:32. (matka 54,1 km)
• 34 kertaa 4 kierrosta: 3,5 kierrosta @ 6'20'' juosten ja 0,5 kierrosta @ 11'00''. Neljän kierroksen aika 10'49''. Yhteensä aikaa kului tähän 6:07:39. (matka 51,9 km)
• 33 kertaa 4 kierrosta: 3,5 kierrosta @ 6'40'' juosten ja 0,5 - 0,7 kierrosta @ 12'00''. Neljän kierroksen aika 11'28''. Yhteensä aikaa kului tähän 6:18:24.(Sai vähän pidentää kävelyä, koska se oli nopeampaa kuin 12'00'' / kilometri) (matka 49,0 km)
• 26 kertaa 4 kierrosta: 3,5 kierrosta @ 7'00'' juosten ja 0,5 - 0,7 kierrosta @ 12'00''. Neljän kierroksen aika 11'55''. Yhteensä aikaa kului tähän 5:09:55.(Sai vähän pidentää kävelyä, koska se oli nopeampaa kuin 12'00'' / kilometri) (matka 47,1 km)
• Yhteensä ylläolevasta tulee 23:39:30, joten huollolle ja kaikille pysähdyksille jäi aikaa 20'30''
• 128 kertaa 4 kierrosta tekee yhteensä Espoon radalla 199,68, joten siihen vielä kierros päälle. 

Tuo aikataulu piti tavattoman tarkkaan. Hieman edellä, siis vain muutaman minuutin edellä, siitä olin ensimmäisen 12 tunnin aikana. Joten ne noin puolen tusinaa hepotushetkeä mahtuivat aikatalun puitteisiin eivätkä ne syöneet huoltoaikaa. Jälkimmäinen puolisko taisi osua vielä paremmin kohdilleen. Kun olin saanut 200 kilometriä täyteen, niin aikaa taisi olla aika tarkkaan 20 minuuttia jäljellä. Pitäisi tieten vähän pyöritellä Exceliä, että saisi tarkat kuuden tunnin matkat, mutten viitsi. 

Endurancen väliaikojen mukaan väliajat itselle olivat

• 6h 54,6K
• 12h 106,1K (52,0K / 6h)
• 18h 155,6K (49,5K / 6h)
• 24h 203,3K (47,7K / 6h)

Vauhti näköjään putosi aika tasaisesti muutaman kilometrin per kuusi tuntia. Pirskatin hyvin pysyi vauhti yllä!

Kisatuntemuksia

Tilastot ovat tilastoja ja numerot numeroita. Alla fiiliksiä, mitä muistikuvia nyt kisasta jäikään. Päälimmäisenä tuntemukseksi koko kisasta jäi alun jatkuva ketutus ja lopussa noin18h jälkeen alkoi tunteen nousu, kun huomasi, että 200 kilometriä pystyy hyvällä lopulla saavuttamaan. 

Ensimmäiset tunnit lähtivät suhteellisen nihkeästi käyntiin. Muutama ensimmäinen tunti meni ihan hölkätessä ja rentoa askelta hakiessa. Espoon areenan mondo-alusta tunnetaan kovuudestaan. Takareidet olivat tuntuneet tukkoisilta jo muutaman päivän ja tottakai mielenperukoilla yhtenä peikkona kummitteli niiden totaalinen jämähtäminen kisan aikana. 

Ensimmäinen kunnon laskukausi tuli kolmen tunnin kohdalla. Ei fiilikset siihenkää mennessä korkealla käyneet, ei edes kisan alun tuomaa hyvää fiilistä. Kyllä sitten tunnit 3-5 tuntuivat ikäviltä taivaltaa. Ei oikeastaan ollut mitään syytä moiseen, mutta jotenkin vain ei napannut. Tässä vaiheessa kävi jo ensimmäisen kerran mielessä koko homman mielekkyys. 

Onneksi olot lähtivät tästä nousuun, kun muisti vain vetää tarpeeksi energiaa sisuksiin. Pelastukseksi tuli sitten kiinteä sapuska kuuden tunnin jälkeen. Mieliala parani huomattavasti, kun sai pastaa sisuksiin. Pastan jälkeen tulikin selkeästi parempi vaihe juoksuun. 

Kaikesta huolimatta vaikka mieliala tuntuikin pääsääntöisesti matalapaineelta alussa, niin aikataulussa pysyin. Eihän tämä ihmeeltä tunnu, sillä löysää vauhtiahan tarvitsikin vain pitää. Seuraava kunnon depis tulikin sitten 8 tunnin juoksun jälkeen. Tiesin entuudestaan, että tämä tuntuu pahalta vaiheelta. Viimeksi pari vuotta sitten Espoossa tässä vaiheessa mielessä kävi, että matkasta vasta kolmannes takana ja tuntuu jo näin pahalta. Nyt ei olo ollut paha, mutta muuten vain tuntui loput 16 edessä olevaa tuntia niin masentavilta. Heikkoa ei tehnyt, mutta kyllä mietin jo pyyhkeen kehään heittämistä. "Eihän tässä hommassa ole mitään järkeä." ja "Hemmetti, tätäkö varten olen taas kuukausi kaupalla joussut?". No, seurasin tässä vaiheessa omaa logiikkani, sillä laskukausien jälkeen tulee aina nousukausia. Pieniä pilkahduksia välillä olikin, mutta pääsääntöisesti puoleen yöhön saakka lähinnä vain vitutti. 

Puolen yön aikaan tulikin taas kiinteää sapuskaa. Pasta tuli jälleen kerran oikeaan aikaan ja päätin ottaa myös ensimmäisen 400:sen buranan. Muutamat rakot jalkapohjissa vähän ahdistivat ja varsinkin päkiän alle tulleet pienet mollukat tuntuivat ikäviltä; näitä vastaan siis burana. Nyt sitten alkoi lyyti kirjoittaa. Pastasta tuli ilmeisesti kunnolla energiaa koneeseen, ja burana vei terävimmät kivut pois. Nyt olikin vähän pitempi hyvä kausi. Oikeastaan seuraavat neljä tuntia menivät mukavasti hölkätessä 

Aikataulullisesti vauhti tuntui helpolta ja askel oli kevyt. Mondo-alustasta huolimatta ei mitkään lihakset tuntuneet jämppäävän. Tässä vaiheessa oli mukavahkoa menoa. Neljän jälkeen fiilis alkoi laskemaan ja päätin odotella 5 saakka seuraavaa burana-annosta. Paljoahan buranaa ei voi vetää, mutta muutaman nelisatasen kisan aikan pystyy kyllä ottamaan. Joten burana kehiin ja odottamaan kello 7:n puuroa. Tässä vaiheessa vaikka fiilikset olivatkin miinuksen puolella, niin aloin jo hiukan elättelemään toiveita 200 kilometrin ylityksestä. 

Laskeskelin kello 6:00, että matkaa olisi se  44,4 kilometriä jäljellä, siis reipas maraton enää! Tämä ei tuntunut mahdottomalta. Tarkoitti käytännössä 15 kilometriä kahdessa tunnissa. Aikataulullisesti olin laskenut vauhdikseni 8 kilometriä tunnissa, joten 200 kilometriä oli ulottuvilla. Tietysti nyt hiipi sitten pelko puseroon, että mitään eriskummalista ei saa sattua, koska sittenhän 200 jää saavuttamatta. Juoksin kuin kusi sukassa, yritin välttää kaikkea ihmeellistä ja yritin varsin tarkkaan katsoa mitä syön. Eniten pelkäsin, että tulee jokin kunnon kramppi joka estää liikkumisen. Varoja kaikkiaan laskin, että on noin 15-20 minuuttia. 

Vauhti pysyi yllä ja aina vain kun 12 minuuttiset jaksot menivät menojaan, niin tavoite tuli 1,6 kilometriä lähemmäksi. Jalat alkoivat tuntua jäykiltä kunnolla vasta 18 tunnin jälkeen Tämä oli koko reissun yksi suurimpia positiivisia puolia. Ihemettelen miten tämä on mahdollista, mutta onneksi näin kävi. Onneksi tässä vaiheessa tuo reilu kolmen kierroksen hölkkääminen ja reipas puolen kierroksen kävely onnistuivat edelleen varsin hyvin. 

Niinhän siinä sitten kävi, että noin 20 minuuttia ennen loppua se 200 kilometriä tuli täyteen. Täytyy kyllä sanoa, että viimeisellä kierroksella ennen matkan täyttymistä oli herkkä hetki. Tuntui varsin uskomattomalta. En uskonut moiseen tulokseen, vaikka kovasti sitä toivoinkin. 

Viimeksi, kun olin Espoossa niin 180 kilometrin tavoitteen täyttyessä löin kävelyksi. Tällä kertaa jatkoin ohjelman mukaan ja otin jopa pienen loppukirin ja jätin viimeisen kävelykierroksen käyttämättä ja päätin höylinä miehenä poiketa suunnitelmasta, kun aikaa oli vain 6 minuuttia jäljellä. Laskeskelin, että juoksemalla loppuun saan sen 203 kilometriä täyteen, ja tulihan se. Lopputulos siis tarkkaan ottaen on 203,2988 km, pyöristettynä 203,3 kilometriä. JES!

Kyllähän tämä tuntuu uskomattomalta. 200 kilometrin tulos 24 h:lle on yksi jokaisen ultraajan unelmista, ja se tuli nyt saavutettua. Tämä tietää myös hyvää Spartathlonia varten, sillä yli 200 kilometrin tulosta pidetään sellaisena tuloksena, että pitäisi olla ihan OK mahdollisuudet päästä maaliin.  

Kantavia neuvoja

Mielessäni pyörii muutamia perusneuvoja, kun valmistaudun kisaan ja itse kisan aikana toimimiseen. Jo ensimmäisen 24 h:n aikan Timo Hyvönen (WiHan kilometrit) antoi ohjeen: "Noudata aikataulua." Tällä tokaisulla Timo sai minut laskemaan vauhtia, vaikka silloin tuntui kevyeltä ja matkan teko maistui. Todennäköisesti tuo ohjelman seuraaminen ensimmäisessä 24h:n kisassa auttoi saavuttamaan tavoitteen ja kokonaistulokseksi 182 km. 

Tässä Timon ohjeesta löytyy myös syvempi viisaus, jota noudatan tarkasti. Ennen jokaista kisaa täytyy laatia suunnitelma, jonka pystyy toteuttamaan. Sanotaan, että ultrajuoksu tehdään puoliksi päällä ja että pitäisi olla kova pää. Totta joka sana, mutta se kovapäisyys pitää ilmetä ennen kisaa! Täytyy olla tarpeeksi hyvä näkemys omasta kunnosta ja mahdollisuuksista, sillä pieninkin yliarviointi kostautuu moninkertaisesti jälkimmäisellä puoliskolla. Kovapäisyys ultrajuoksussa on realistisen suunnitelman laatiminen. Realistisen suunnitelman noudattaminen onkin sitten paljon helpompaa. 

Toinen kultainen sääntö ultrajuoksuun tulee Hietsulta (Endurance), ja kuinka ollakkaan se liittyy tuohon Timon ohjeeseen. Hietusn ohje on: "Varastoon ei juosta." Alkuvauhdilla ei ole mitään tekemistä lopputuloksen kanssa. Se vain hyydyttää.Varastoon ei voi juosta kilometrejä yhtään kappaletta, vaan ne ovat moninkertaisesti pois lopputuloksesta. 

Nytkin kisassa näki heti alkuun muutaman ulkolaisen kisaajan liian kova aloitus.  Brickhill-Jones aloitti aivan liian lujaa ja taisikin keskeyttää jo neljän tunnin jälkeen. Naisissa Mona Hallberg yritti juosta 100 kilometrin aikaa, mutta liian kova alku hyydytti lopullisesti jo 65 kilometrin kohdalla. 

Kolmas kultainen sääntö tulee Sakari Hakalta (Endurance). Sakari totesi, että "Kengät pidetään jalassa."  Tällä Sakari tarkoitti, ettei niitä pieniä rakkoja aleta kesken kisaa huoltamaan. Samaan kastiin kuuluu myös Reima Hartikaisen (Team Ultrasveden) neuvo. Kävelin Reiman kanssa 2011 Espoon 24:lla, kun minulta sattui puhkeamaan rakko pikkuvarpaassa. Se sattui niin perkeleellisesti ja itse en tiennyt mistä on kyse. Reima vain totesi, että "Se helpottaa muutaman kierroksen jälkeen." Niinhän nuo pienet rakot tekevät. Muutama kierros ja jalka niihin tottuu. Tässä se burana auttaa myös ja vie pahimman terän kivuilta pois.  

Tietenkin täytyy ymmärtää ero vakavemman asian kanssa, mutta kaikesta huolimatta tähän lajiin kuuluu rakot ja ei niistä aivan kaikista kannata välittää. Luulisin, että jos olisin alkanut jalkojani kunnolla huollattamaan ja rakkoja puhkomaan ja teippailemaan, niin 200 olisi jäännyt saavuttamatta. Muutaman kierroksen ajan ne pienet rakot tuntuivat, mutta helpottivat sitten. 24-h kisa on vielä sen verran lyhyt, ettei ihan jokaisen rakon takia kannata pysähtyä. 

Neljäs sääntö tuleekin sitten jo omasta kokemuksesta, jonka luulen jokaisen ultraajan allekirjoittavan; se on "Pysy liikkeessä." Kisasan aikana tulee hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Huonoina hetkinä täytyy itselle hokea, että parempaa tulee vielä. Näin käy aina, tiedän sen kokemuksesta. Samalla kun ketuttaa radalla kävellessä, niin pitää yrittää tankata energiaa koneeseen. Kun energiatasot saa kohdalleen, niin samalla sieltä tulee taas se parempi mielikin. "Hyvä ruoka, parempi mieli." Toisaalta tämä ohje auttaa myös muistuttamaan siitä, että kilometrit syntyvät liikkeestä. Kävelykin tuo 4-6 kilometriä tunnissa. Tosi huonoina hetkinä kävellään hiljaa, ja huonoina hetkinä voi kävellä lujempaa, mutta liikkeessä pitää pysyä. 

Jokaisessa osallistumassani ultrakisassa olen pysynyt liikkeessä jatkuvasti. Ei minkäänlaisia pausseja pakollisia enempää. Tässä tulee se huollon keskeinen merkitys, en pysähdy edes ottamaan sitä ruokaa kunnolla, joten huolto käy hakemassa pastat tai puurot ja minä saan napata ne kävelystä mukaani. Kävellen pystyy syömään ja juomaan, ja niin minä teen. Liikkeessä koko ajan, siten ne kilometrit syntyy.

Tällainen sääntö- tai ohjekokokoelma muodostuu niistä neuvoista, joita olen kokeneemmilta ultraajilta saanut lyhyen ultraharrastamiseni aikana. Kaksi ensimmäistä liittyy siihen, että kisan kannalta tärkeää on laatia hyvä ja realistinen aikataulu sekä pysyä siinä. Aikataulun täytyy myös olla suhteellisen tasainen. Viimeiset kaksi muistuttaa siitä, ettei kisan aikana saa turhaan kuluttaa aikaansa pysähdyksissä oloon. Alla vielä tiivistettynä Ultraajan huonetaulu. 

Ultraajan huonetaulu

1. Noudata aikataulua
2. Varastoon ei juosta
3. Kengät pidetään jalassa
4. Pysy liikkeessä

Nuo ovat niitä omia kokemuksia ja sääntöjä joiden mukaan valmistaudun ja kisaan.