Viikko #52 Hienosti alkanut viikko päättyi ikävästi

Harjoitukset lähtivät suunnitellusti kulkemaan ja perjantain jälkeen olin tehnyt mitä pitikin, oli tulossa erinomaisen hyvä harjoitteluviikko. Lauantaina päivällä puita hakiessani kurotin muutamaa kalikkaa varaston lattialta, kun tuntui, että jalat lähtevät alta. Iski kunnon noidannuoli.

Ei auttanut kuin hitaasti yrittää päästä varaston lattialta seisoma-asentoon ja nilkuttaa sisälle. Heti naamariin relaksanttia ja 800 mg buranaa. Siinä se lauantaipäivä menikin selkäkipua sietäessä. Vuorotellen parasetamolia ja ibuprofeenia, jottei olo heikene.

Yritin olla madollisimman paljon pystyasennossa ja kävellä hissutella, jottei selkä jämähdä. Katselin seisaaltaan painoa jalalta toiselle vaihdelen Breaking Badin neljännen tuotantokauden jaksoja. Illalla vielä yksi relaksantti ja sitten koisimaan.

Sunnuntaiaamuna oli ilo korkeimmillaan, kun kipu oli laantumassa. Taisinkin selvitä tästä säikähdyksellä. Koko sunnuntaipäivän jatkoin buranan ottamista, mutta pienempinä annoksina. Kipu ei lähtenyt yltymään, vaan päinvastoin se laantui. Illalla tokaisinkin vaimolle, että taisin selvitä säikähdyksellä.

Tänään maanantainna voin todeta, että selkä on edelleen hieman kipeä, mutta pystyn kuromaan core-lihaksilla sen verran, että voin kumartuakin jo. Kävin tuossa heittämässä 45 minuutin pyörälenkin varastossa ja olo oikeastaan vain parani.

Tämän siitä saa tieten, kun unohtaa lihashuollon; heti rankaistaan.

Viime viikolla liikuntaa yhteensä lähes 8h viiteen päivään, josta juoksua 43,5K.

Tällä viikolla yritetään saada kasaan noin 10h liikuntaa ja 60-70K juoksua.