Tupla-Ironman kisa, 452 km

Olihan tämä ajatuksenakin niin hullu, että piti ilmoittautua heti, kun siitä kuulin. Ja nyt kuulin paikanpäällä, että olin kolmas osallistumisensa varmistanut ja yksi ennen minua ilmoittautunut joutui perumaan osallistumisensa.

Speksit kisallehan ovat ihan rautaiset: 7,6 km uintia + 360 km pyöräilyä ja lopuksi rento tuplamaraton eli 84,4 km juoksua, tämä tekee yhteensä otsikossakin mainitut 452 km, noin Kokkolasta Helsinkiin.

Peräkylän Ponnistuksen sivuillta löytyy seuraava reittikuvaus:

• Uinti: 10 x 760 m. Tasainen ja nopea reitti.
• Pyöräily: nollakierros n 15 km + 10 x n 34,5 km. Pari jyvät kanoista ja akanoista erottavaa nyppylää.
• Juoksu: 20 x 4,2195 km, edestakainen. Suht tasainen, sorapintainen.

Kyllä tällaiselle vesijättömaan ihmiselle tuo kuvaus ei ihan osunut kohdilleen. Ensimmäistä kertaa pyörälenkkiä kiertäessä ja isointa kiekkoa takaa käyttäen kävi mielessä, että näitä mäkiä vielä talutetaan loppumatkasta. Joku savolainenhan olisi tieten sanonut reitin olevan kumpuileva ja antaa miellyttävästi vaihtelevaa ärsykettä jaloille. Kyllä reittisuunnittelija olisi varmaan tehnyt uintiinkin mäkiä, jos vain veteen pystyisi. 

Oma valmistautuminen sujui ihan OK, nilkan takia juoksut ovat olleet vähemmistössä, mutta onneksi sitä korvattiin pyöräilyllä. Tavoite kisalle oli läpäisy ja jos vain mahdollista, niin säästellä sen verran itseään, että ehtii hyvin palautua Spartathloniin. 

Vaikka kisa järjestettiin ns. Fat-Ass-meiningillä eli omat eväät matkaan, niin kyllä järjestelyt olivat ensiluokkaiset. Juomaa ja lämmintä ruokaa tarjottiin, ja huoltoapua oli huoltopisteillä saatavilla tosi hyvin. Kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille, sillä te teitte tästä kisaajille huomattavasti helpomman rastin kuin mitä se olisi voinut olla. 

Kisan kulku

Uinti jännitti eniten. Aluksi peikkona mielessä oli pelkästään matka, mutta kun uintikilometrejä kertyi, niin pelko alkoi kääntymään kramppeihin päin. 

Uintirata oli kuitenkin varsin miellyttävä ja helppo uitava. 760 metrin kierrokset olivat henkisesti varsin hyviä ja jatkuvasti oltiin kuitenkin varsin lähellä rantoja. Uintikierrokset sujuivat aika tarkoin 20 minuutin vauhteja ja uintiajaksti tulikin 3:20. 

Otin vaihdon varsin rauhallisesti ja kulutin siihen ruhtinaalliset 15 minuuttia. En hätäillyt sitten yhtään. Ei näin pitkät kisat vaihtoaikaan ratkea. 

Pyöräilymatka on järjettömän pitkä. 360 kilometriä 30 asteen helteessä takasi alkumatkasta sen, että sykkeet olivat hieman koholla. Ensimmäisten lenkkien aikana ajatuksena oli vain saada sykkeitä alas. Kolmannella kierroksella tämä alkoikin onnistumaan. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa tiesin pääseväni tämän kisan loppuun, ellei mitään über-yllättävää satu. Esimmäinen satanen menikin aika tarkkaan neljään tuntiin. Tämä olikin tavoite, sillä halusin ensimmäisen satasen olevan tosi kevyt. 

Toisen satkun aikana vauhti pysyi samana, eikä oikeastaan olo tuntunut sen pahemmalta. Ainastaan pyörän penkki alkoi aiheuttamaan epämukavuutta. Toinenkin satanen meni aika tarkkaan neljään tuntiin. 

Kolmannen satasen aikana alkoikin tulla jo ilta sekä yö ja keli alkoi viilentymään. Pyöräily muuttui myös kevyemmäksi ja sykkeet laskivat samaa tahtia lämpötilan kanssa. Voisi jopa sanoa, että kolmas satanen oli varsin nautittavaa ajoittain. Viimeiset pari kierrosta menivätkin oikeastaann loppua odotellessa. Reitti oli jo sen verran tuttu ja päivä alkoi valjeta, ettei oikeastaan ollut huolen häivää. 

Vaihdossa kulutin jälleen ruhtinaalliset 15 minuuttia aivan rauhassa vaatteet vaihtaen ja hieman hengitystä tasaten. 

Juoksu lähti aluksi luonnollisesti vähän jäykästi käyntiin ja kesti reippaan tunnin, että alaselän jumit alkoivat häviämään. Juoksu oli kuitenkin jatkuvasti nautittavaa. Sykkeet pidin 140 pinnassa ja sillä menin, mitä vauhdiksi tuli. Ja vauhdiksi tuli ensimmäiselle maratonille 4:12 ja toiselle 4:30. Ei huonostikkaann, kun oli sen verran perusteelliset alkulämmöt alla. Juoksun aikana lämpötilat ehtivät taas kapuamaan 30 asteen tietämille, muttei se oikeastaan haitannut, vähän tieten sen takia tuo vauhti tippuikin, kun yritin kuitenkin sykkeet pitää tasaisena. Oli kyllä ihan hyvää treeniä Spartathlonia ajatellen tämä juoksu. 

Tähän vielä yhteenvetoa ajoista

• 3:20h uinti
• 0:17h Vaihto 1
• 14:43h pyörä
• 0:15h Vaihto 2
• 8:43h juoksu
• 27:18h YHTEENSÄ

Suunnosta loppui virta viimeisen maratonin aikana, mutta täältä näkee yhteenvetoa tiedoista. 

Kisa sujui koko ajan hyvin. Pientä painetta tuntui polvessa pyöräilyn puolessa välissä, mutta se poistui. Nilkka ilmoitteli itsestää juoksun alussa, muttei pahentunut vaan tuntui sekin paranevan loppua kohden. 

Palautuminen on alkanut hyvin. Ehkäpä osittain siitä syystä, että otin tämän kisan kuitenkin varsin rauhallisesti, tai niin rauhallisesti kun näitä nyt pystyy. En kuitenkaan esimerkiksi juoksussa yrittänyt yhtään liikaa, vaan etenin jatkuvasti maltilla. Varpaat jälleen kerran kärsivät kaikista eniten, mutta luulen niidenkin olevan hölkkäkunnossa viikonloppuun mennessä. 

Tähän loppuun muutama kuva omasta kännystä ja Sari Heermanin kuvia.