Spartathlon kisaseuranta

Tässä linkit kisaseurantaan. Oma kisanumeroni on 259.  Tuossa on parikin linkkiä, joista voi tuloksia seurata, en tiedä kumpi on parempi.

http://www.spartathlon.gr/component/content/article/149.html

tai

http://www.spartathlon.gr/participants.html

Mukana on kaikkiaan 13 suomalaista. Alta löytyy kaikkien kisanumerot:

50 Ohtonen Jarmo

51 Smeds Stefan

52 Klasila Janne

56 Haka Sakari

69 Ahlholm Tuula

98 Tomppo Jari

162 Antell Tarja

170 Honkala Noora

259 Forsell Marko

319 Nurkka Esa

323 Tenngren Sami

338 Lehtinen Heli

Drop bagit käytiin viemässä aamulla. Samalla reissulla törmäsin dr. Marcus Thalmaniin, joka on kerran voittanut Spartathlonin ja ollut muutaman kerran mitaleilla. Annoin verinäytteen ennen kisaa ja toinen otetaan kisan jälkeen. Kuuleman mukaan henkilökohtaiset tulokset tulevat spostiin myöhemmin. Toivotaan näin, olisi mukava tietää miten muuttuvat kisan aikana.

Nyt tässä ei oikein ole enää mitään tehtävissä. Pientä tankkausta tapahtunee illan aikana, mutta kaikki on nyt tehty tai jätetty tekemättä. Aamulla on herätys noin viiden aikoihin tai vähän ennen ja aamupalan jälkeen siirrymme busseilla Akropolis-kukkulalle. Lähtö tapahtuu kello 7:00.

Seuraavan kerran tieten raportoin sunnuntaina tai maanantaina, jos hyvin käy. 

Muutamia kuvia päivän varrelta. 

Lähdössä porukalla viemään Drop Bageja. 

Minä ja legenda DR. Marcus Thalman. 

Vanhoja tuttuja viime vuodelta. 

Sapuskaa odotellaan.

Glyfadassa jädellä. 

Kisavarustus. 

Illan viimeinen kisainfo oli yleisömenestys. 

Tuulan leima :)

Merinäköala

Työkalut ennen kisaa (otetaan huomenna kuva "day after"
ja mietitään onko julkaisukelpoinen). 

Drop Bagit laitetaan menemään Check Pointeille mustissa jätesäkeissä. 

Toivottavasti ei mene sekaisin yhteiskuntajätteen kanssa. 

Spartathlon valmisteluja

Istun parasta aikaa junassa matkalla kohti Helsinkiä. Kone lähtee keskiviikkoaamuna, eli huomenna, kohti Ateenaa ja tietenkin Spartathlonia. Totuttuun tapaan viimeisten päivien hermoilua on paikattu pakkaamisella ja suunnittelulla. Tosin suunnittelu jäi vähiin, sillä menen aivan prikulleen viime vuotisin suunnitelmin. Valmistautuminenhan aloitettiin jo ajat sitten syömällä arginiinia, ja totuttuun tapaan 6 päivää ennen kisaa aloitettiin punajuurimehukuuri. Vedin nyt myös sitruliiniä, joka liittyy tähän arginiinin hyötyihin ja arginiinin hyödyntämisprosessiin.

Kesäkuun alun ajatus alle 32 tunnin juoksusta haudattiin aika päivää sitten. Koko kesän vaivannut nilkka ei vain ottanut toipuakseen, ja niinpä alkukesän hubris muuttui hiljalleen enemmänkin selviämistaisteluksi. Nyt taistellaan maaliin pääsystä. Onneksi nilkka tuntuu menevän parempaan suuntaan fyssarin ohjeiden mukaisesti.

Aikataulu on siis laadittu noin 35-36 tunnin suorituksen mukaisesti.  Drop bagejä jätän parittomille tunneille alkaen tunnista nro 3. Yhteensä bägejä tulee 17 kappaletta, viimeinen noin 5 kilometriä ennen maalia. Nyt jokaiseen bagiin pakkasin 700-800 kcal, suurin osa tulee geeleistä (SIS Sports in Science) ja urkkajuomasta (Vitargo Electrolyte +). Mittailin tuota Vitargoa 50 grammaa aina tuollaiseen pussukkaan. Se on helppo rikkoa 0,5l pulloon ja kaataa vettä päälle.

Lakeria on varattu reilusti, ja olen ripotellut kettu- sekä Omar-karkkeja jokaiseen bagiin muutamia. Lisäksi jokaisessa pussissa on käsipyyhepaperi, ja siellä täällä vessapaperia. Suolatabletteja olen varannut yhden per tunti ja magnesiumia (Diasporal) olen varannut noin muutaman tunnin välein, tätä pitää seurata miten tarvitsee.

Otsalampun jätän Check Pointille 30 (Small Church) ja CP:lle 33 jätän käsilampun. Kaksi lamppua sen takia, että jos nyt vain sattuu toinen menemään hukkaan järjestäjiltä tai vaikka hajoamaan itseltä. Sadetakki, päätuubi, toinen akku ja runsaasti evästä on jätetty CP:lle 46, vähän ennen Sangas-vuoren ylitystä. Tällöin on edessä suhteellisen pitkä ja jyrkkä kapuaminen, joten sinne on hyvä varata evästä, jotta voi tankata vuorta varten. Lisäksi lämmintä mukaan, sillä ilma voi olla koleakin ja vauhti ei vuoripolulla päätä huimaa. Otin nyt sadetakin tähän pisteeseen, jotta lämmöt pysyy sisällä. Minulla on tuulta pitävä takki sitten vuoren jälkeen pisteellä 49, jonka voin ottaa, jos ei sada ja kunto on riittävän hyvä. Varaan myös jonnekin kohtaa vuoren ylityksen jälkeen vaihtokengät, mutten ole vielä päättänyt mihin, ehkäpä pisteelle 49 nekin.

Aikataulullisesti lähden myös samoin kuin viime vuonna, ehkäpä hitaammin. Ensimmäiset 80K mennään noin 9h (-0:30h raatobussiin). Vuoren ylitykseen, eli CP 47 Mountain Base noin 160K pitäisi saavuttaa 20h (-2h) kohdalla. Viimeksi vuoren ylitykseen tuhraantui hyvin aikaa, joten saa siihen nytkin se pari tuntia. Joten CP:llä 49 voitaisiin olla totaaliajalla 22h (-1:h), ja matkaa takana 165K. Loput 80K viekin luultavasti sen 12-13h, joten perillä ollaan noin 34-35h ajassa tämän mukaan. Tuo viimeinen 80K meni viimeksi niin, että sain alussa lisättyä eroa raatobussiin ja varmaankin parhaimmillaan kävin siinä -2:00h, mutta lopussa ero alkoi taas kutistumaan.

Kyllä mielessä on, että kunhan tuon ensimmäiset 165 kilometriä, eli vuoren yli pääsisi kohtuu hyvissä voimissa, niin sittenhän tuosta lopusta kyllä pitäisi selvitä.

Kivan lisänä kisaan tuo, että mukana on yksi kuuluisimpia ultrajuoksijoita, eli Dean Karnazes. Karnazesin kirja Ultramarathon Man on yksi niistä kirjoista, joka on suuresti vaikuttanut minuun. Tämä kirja oli erittäin suuressa roolissa herättämässä ultrajuoksijaa minussa. Karnazesista ja hänen show-meiningistään voidaan olla montaakin mieltä, muttei se siltikään vähennä hänen kirjansa merkitystä minulle. Toivottavasti pääsee paiskaamaan kättä tämän herran kanssa!

Laitan tähän loppuun vähän kuvia taas tuosta pakkausoperaatiosta.

  

Arginiini, sitruliini ja punajuurimehu ovat "salaisia aseita" heti useiden promillie vaikutus lopputulokseen :) 

Vitargo Electrolyte+ on uusi tuttavuus urheilujuomana, mutta tuntuu pirun hyväältä. Nyt saadaan sitten oikeat kokemukset; raportoin. 

Vitargon pussitus menossa, 1 dl = 50g = 190kcal. 

Drop Bagien teko alkamassa, litran ja kahden litran pusseihin laitetaan.  

Siinä 17 drop bagin nimikylttiä, sitten vain laittamaan kunkin pussin sisältö. 

Prosessi "Drop Bagien teko" käynnissä. 

Hiilihydraatit jaettu kukin omalle paikalleen. 

Lähikuva tyypillisen pussin sisällöstä: 3-4 geeliä, 50g Vitargoa, 3-4 karkkia ja yksi keksi. 

Lamput, sadetakki ja tuulitakki lisätty. 

17 valmista pussukkaa. 

Viikot 37 ja 38

Ei ihan viimeistely sujunut toiveiden mukaan viikolle 37 kertyi 7,5h liikuntaa ja tälle viikolle vähän vähemmän tulee toteutumaan, ehkä noin 6h. Kovat harjoitukset ovat jääneet pois lähes kokonaan. Syynä on ollut nilkka. Viime viikon sunnuntaina jouduin oikein nilkuttamaan kävellessäkin ja pidin kolme täysin liikkumatonta päivää su-ti. Torstaina kävin sitten fyssärillä ja siitäkin tuli viiva päivämerkinnäksi.

Nilkasta löytyi nilkkalukkoa ja fyssarin analyysin mukaan jalkapohjan lihakset ovat päässeet vähän veltostumaan. Itsehän vaihdoin NB880:set pois, koska epäilen vahvasti, että versiossa 3 on lesti muuttunut. Tuntuu painavan jalan ulkosyrjään. Uusiksi työkaluiksi on nyt ehdolla Saucounyt, joilla olen ehtinyt muutaman satasen hölkätä.

Uudet työkalut 

Fyssarin mielestä syy on voinut olla kengät ja lestin vaihto, mutteihän näistä kukaan voi varmuudella mitään sanoa. Fyssrilta sain pienen pehmeän pallon ja ohjeet jalkapohjan lihasten aktivoinnille. Nyt kuitenkin muutamassaa päivässä kuntoutumista on tapahtunut enemmän kuin viimeisen kolmen kuukauden aikana..

Murheenkryyni ja pehmyt pallo.

Kyllä olen kironnut omaa tyhmyyttäni. Kun jotain vikaa löytyy, niin aina on läpikäytävät seuraavat seikat:

• Onko harjoittelussa ollut muutoksia? (Ei.)
• Onko tekniikassa ollut muutoksia? (Ei.)
• Onko varusteissa ollut muutoksia? (On. Uudet versio käyttämästäni kengästä!)

Samoin heinäkuussa olisi heti pitänyt käydä fyssärillä. Aina näköjään pitää käydä kaikki neljä noita-tohtoria läpi,  kun jotain vikaa on, eli: lääkäri, fyssari, hieroja ja jäsenkorjaaja. Koskan ei voi tietää, kuka sen vian oikein paikallistaa ja parhaat hoito-ohjeet antaa. 

Viime vuonnahan ennen Spartathlonia jalka ei kestänyt juoksuaskeleita moneen viikkoon elokuussa -- syyskuun alkussa. Kuvattiin röntgenillä ja magneetilla ja lopulta hieroja pakallisti, että siellähän on penikkatauti pohkeen takaosissa. WIDDU! Tänä vuonna valmistautumisen kanssa taas ollut yhtä takkuamista tuon nilkan takia. 

Onneksi vika on paikallistettu ja etenee. Lisäksi mukava tietää, ettei Spartathlonin juoksu saa sitä rikki, vaikka vähän nyt ehkä voikin matkan varrella vielä sattua.  

Nyt voi alkaa sitten tarkemmin suunnittelemaan Spartan aikatauluja ja eväitä. Siihen on varattu tämä viikonloppu. Kurjasti menneen valmistautumisen takia ei pysty kyllä lähteä muuta suunnittelemaan kuin yrittää varmistaa läpipääsy; ei siis tule olemaan aikatavoitetta.

Viikko 36: Kova

Yhteensä liikuntaa 18.23 ja lähes ennätysviikko jalkaisten. Alla liikut

1. Puntti; Kävely13K
2. PK-juoksu 22K
3. VK-juoksu 7K, Kävely 18K
4. PK-juoksu 21,2K
5. Puntti; Kävely10K
6. Maraton 42,2K (yllätys, yllätys)
7. VK-juoksu 25K sisältäen 3*(1,6K@4'10+4,8K@4'50-5'00)

Yhteensä laskurit näyttää 119K juoksua ja 40,5K kävely/hölkkää, joka tekee yhteensä 159,5K. Tämä jää vain muutaman kilometrin ennätysviikosta! Tuo sunnuntainen lenkki tuntui aika kovalta pökkelöillä jaloilla, mutta meni kuitenkin. Pelkäsin kovastikin etukäteen tuota sunnuntain harjoitusta, sillä edellisiltä kerroilta muistelin sen olevan "vähän" ikävähkö. Meni kuitenkin paremmin kuin odotin. 

Hyvin sain viime viikolla juntattua itseäni kunnolla jumiin ja useampi yö tuli pyörittyä sängyssä ja viiminen sunnuntain ja maanantain välinen yö jo hikoiltiinkin. Tämä on se merkki, että vähän overiksi meni ja sitähän tässä haettiinkin; tuli sellainen kunnon CRASH tehtyä. Nyt lepoa ja saadaan se kunnon superkompensaatio aikaiseksi. Tämä ylikunnon kanssa leikkiminen on vain niin herkkää hommaa, että se menee nopeesti överiksi, joten tarkkana pitää olla ja uskoa niitä pieniä merkkejä kropasta.  

Nyt on sitten kaikki tärkeät jutut tehty Spartathlonia varten. Tämä viikko levätään ja ensi viikolla otetaan aivan pikkusen määrää ja vauhtia. Sitten onkin edessä kaksi viikkoa laskettelua, jotka mennään tutulla kaavalla. Toiseksi viimeisellä viikolla ajattelin kokeilla taas sitä ratakymppiä ja 40 minuutin alitusta. Lenkkikavereini Samuli lupautui jänikseksi, which is nice! Toivottavasti saan tämän monivuotisen unelmani ratakympistä ja 40 minuutin alituksesta tehtyä. Olisi se vain hienoa. Jotenkin tuonne päähän on muodostunut sellainen ajatus, että tuo 40 minuutin alitus on vähän niinkuin juoksijan merkki. Tiedä sitten onko näin, mutta kyllä se itselle on kova juttu.